Kihlajaiskahvitus vanhemmille (pohdintaa)

Aluksi meillä ei ollut aikomustakaan järjestää kihlajaisia. Eikä varsinkaan perheelle. Kummitätini kuitenkin kysyi minulta, että koska kihlaisia juhlitaan. Äitini on myös kysellyt, että esittelemme vanhemmat toisillet (he eivät ole vielä tavanneet). Vanhempien tapaaminenhan ei ole ihan yksinkertainen juttu välimatkojen vuoksi. Kaikki vanhemmista asuvat eri osoitteessa ja ainoastaan sulhasen äiti asuu Tampereen seudulla. Minun vanhemmat asuvatkin sitten Raumalla ja sulhon isä Savossa päin. Äitini on tulossa Tampereelle huhtikuussa. Ajattelimme silloin järjestää ihan pienet kihlajaiskahvit.

Kihlajaisistamme tosiaankin tulee ihan pienet. Kutsumme paikalle ihan varmasti minun äitini, sulhon äidin ja tämän puolison, sulhon mummon, minun kummitätini ja sulhon toisen kummitädin. Emme edes kutsu sisaruksiamme. Minun siskoni ei pääsisi välimatkojen vuoksi, emmekä usko että sulhon veljiä hirveästi kiinnostaa :D. Pääasia, että sisarukset pääsevät sitten aikoinaan häihimme! Näin kihlajaiset pysyvät rauhallisina ja saavatpa nuo paikallaolijat tutustua rauhassa. Kavereitakaan ei kutsuta, mutta lähimmille ystäville järjestetään mahdollisesti kesällä jotain kivaa! :)

kuva

Rehellisesti sanottuna en ole kihlajaiskahvien järjestelystä kovinkaan innoissani. Mietityttää, että mitä jos vanhempamme eivät pidäkään toisistaan. Tai jos jotain muuta menee pieleen (jos stressaan tätä jo pienien kihlajaiskahvien kohdalla, niin mitenköhän tulee olemaan häiden kohdalla?). Suurin pelkoni on kuitenkin se, että koko kahvitus on niin turha, että sen olisi voinut jättää järjestämättä! No, jotain hyvää tarjottavaa täytyy tehdä vieraille. Sulhanen lupasi myös pitää jonkun pienen puheen. Eiköhän kihlajaiskahvituksesta tule ihan kiva juttu, täytyy vaan itse asennoitua vähän paremmin :)

Onko muita morsiamia, jotka eivät ole olleet turhan innoissaan kihlajaiskahvien järjestämisestä? :)