Hääpukuni

Tajusin haluavani pitkän hääpuvun reilu kaksi kuuautta ennen häitämme. Minulle oli siis jo ostettu lyhyt hääpuku, mutta halusinkin pitkän puvun, koska omat häät olisivat ainoa tilaisuus pitää ihan oikeaa hääpukua. Niinpä varasin heti seuraavalle päivälle ajan morsiusgalleriaan, ja onneksi unelmieni hääpuku löytyi ensimmäisellä etsimällä. Minusta ei hääpäivänä otettu ollenkaan kuvia, missä olin yksin. Ennen hääpäivää ajattelin, että pitäisi ottaa ja ehkä myös hääpäivän jälkeen olen ajatellut niin. Hääpäivänä en kuitenkaan potretti- ja hääseuruekuvien jälkeen edes vaivannut ajatusta yksin kuvattavana olemiselle. Se ei tuntunut ollenkaan tärkeältä. Senpä vuoksi kirjoitan puvustani nyt, kun kuvat eivät ole vielä tulleet.

Pukuni on Eternity Bride -merkkinen ja malli on D5211. Aluksi en edes itse valinnut pukua sovitukseen tuon mustan vyön vuoksi, mutta onneksi myyjä kiikutti puvun minulle kun hän tajusi, että mitä etsin. Tuo musta vyö poistettiin ja tilalle laitettiin aiemmin ostamani kristallivyö.

Menin ihan hiljaiseksi, kun sain puvun päälleni. Ennen tätä pukua minulla oli jotain valittamista sovittamista puvuista, mutta eipä ollut nyt. Puku näytti täydelliseltä ja oli päällä mukava ja kevyt (päivä oli todella kuuma ja kaikki muut puvut tuntuivat raskailta ja tukalilta). Sanoin myyjälle, että tämä on ensimmäinen puku, jossa todella voisin nähdä itseni menevän naimisiin. Helma oli juuri täydellinen: ei liian kapea eikä liian leveä ja lisäksi se oli ihanan laskeutuva. Sweetheart-pääntie näytti miljoona kertaa paremmalta itselläni kuin suora olkaimeton. Vaikka olin haaveillut koristenapeista selässä, oli nyöritys kuitenkin plussaa, sillä nyt ei tarvinnut tehdä muita suurempia korjausompeluita kuin helman lyhennys. Päätös oli lopulta hyvin helppo.

Eipä pettänyt puku hääpäivänäkään. Puku oli koko päivän todella mukava. Helmaa toki sai välillä kantaa kädessä, mutta sekin kävi rannelenkin ja mekon keveyden vuoksi melko helposti. En edes tarvinnut vessa-apua kaasoilta (tähän vaikutti myös stay up -sukat, sukkikset olisivat varmasti olleet hankalammat).

Tässä vielä aikaisemmin blogissa näytetty kuva, jossa ollaan molemmat. En voisi olla tyytyväisempi häälookkiini. Kaikki oli niin kuin pitikin ja tunsin oikeasti itseni tuona päivänä maailman kauneimmaksi naiseksi, niin kuin morsiamen pitäisikin tuntea. No sen verran meni pieleen, että kynsilakkaus ei onnistunut aivan täydellisesti, koska tein sen aika kiireellä ennen maistraattia. Ainakin yhdestä kynnestä kynnestä lakkausta lähti vähän kun kynsi osui johonkin, mutta tuskinpa sitä edes huomasi kukaan muu kuin minä. En kuitenkaan halunnut kynsiin mitään lakkausta kummempaa, sillä en todellakaan osaisi olla millään rakennekynsillä.

Ollin pukuun hommattiin liivi viikko ennen häitä. Hyvä että hankittiin, sillä näyttäähän tuo puku liivillä paljon juhlavammalta. Taskuliina ja punainen kravatti sopivat mielestäni Ollin sulhastyyliin oikein hyvin. Olli ei halunnut viehettä, eikä mielestäni hänelle sellainen olisi sopinutkaan.