Päiväksi olisin valinnut lauantain 18.8.2018. Häät olisivat siis olleet loppukesän häät, mutta eipä se kesä mitään roolia häissä olisi näytellyt. Kuvia olisi ehkä otettu ulkona, mutta ihan sisätiloissa olisi juhlittu. Teemavärit olisivat olleet samat, ehkä kuitenkin ilman mustaa. Juhlapaikka olisi ollut ehdottomasti sama kuin nytkin. Olisin voinut varata sen vaikka kolme vuotta etukäteen, kunhan se olisi ollut sama. Nyt meillä oli käytössä juhlapaikaltamme vain yksi sali ja pärjäsimme sillä hyvin. Olisimme kuitenkin varanneet koko alakerran käyttöömme, jos häät olisivat olleet vuonna 2018. Näin ollen vieraslistaa olisi pitänyt laajentaa, sillä minimitilaus olisi ollut 3500 euroa koko alakerran vuokraan. Todennäköisesti vieraslistaan olisi lisätty vielä serkut puolisoineen ja sukulaisten lapset. Juomaa olisimme myös ehkä tarjonneet vähän enemmän, mahdollisesti drinkkilippujen muodossa.
Ehdottomasti suurin muutos juhlassa olisi ollut se häiden tärkein osa, eli vihkiminen. Meille olisi tullut vihkijä juhlapaikalle. Jostain syystä olin ennen aina ajatellut, että haluan kaikkien vieraiden todistavan tuota hetkeä, kun sanomme tahdon. Näin jälkikäteen ajateltuna maistraattivihkiminen tärkeimpien vieraiden läsnäollessa kuitenkin sopi meille. Finlaysonin palatsissa on kuitenkin helppo järjestää vihkiminen, niin kuin alla olevassa kuvassa näkyy. Kyseinen sali on suoraan ulko-ovia vastapäätä, joten kävely "alttarille" käy melkein kuin kirkossa. Jos haluat vihkimisen juhlapaikalla ja juhlapaikka on vielä hakusessa, suosittelen kyllä Finlaysonin palatsia vaihtoehdoksi.
Antti Ekola Photography
Minulla oli unelmien hääpuku mietittynä ennen, kuin päätimme aikaistaa häitämme. En tosin voi tietää, että olisiko puku enää vuonna 2018 ollut se unelmieni puku. Mahdollisesti, sillä puku on mielestäni ajaton ja kaunis. Kun menimme katsomaan minulle hääpukua morsiusgalleriasta, pidin mielen avoimena kaikille olkaimettomille pitsipuvuille. Piti pitää, sillä puvun oli löydyttävä nyt. Se oli kuitenkin melko jännää, että valitsemani (ja sydämeni sulattanut) puku oli se, joka eniten muistutti alkuperäisten unelmieni hääpukua. Unelmieni puku oli Lillian Westin upea, täydellisesti laskeutuva olkaimeton pitsipuku sweetheart kaula-aukolla.
Aivan upea! Tosin nyt ajattelen, että oma pukuni oli minulle vielä täydellisempi :)
Minulla olisi mahdollisesti ollut pidemmät hiukset hääpäivänä, mutta tuskin kovinkaan paljoa. Sellaiset reilusti olkapäille ylettyvät, mutta ei kuitenkaan pidemmät, sillä en ole koskaan kokenut pitkiä hiuksia omaksi jutukseni. Kiharalla ne kuitekin olisivat olleet. Huntu minulla olisi ollut ehkä vihkimisen ajan, mutta muita koristeita ei hiuksista varmaan olisi löytynyt. Meikki olisi ollut samanlainen kuin nyt.
Siinäpä ne mainittavan arvoiset muutokset. Onneksi päätimme mennä naimisiin jo tänä vuonna, emmekä odottaneet sitä neljää vuotta. Häämme kuitenkin vastavivat todella paljon niitä alkuperäisiä unelmien häitä. Jotkut jutut, kuten vihkiminen ja hääpuku, menivät mahdollisesti jopa paremmin järjestettynä näin, kuin taas alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Ei varmaan yhdenkään morsiamen häät vastaa täydellisesti sitä alkuperäistä unelmaa ja ensimmäisiä suunnitelmia häistä, mutta kyllä ne unelmat häidemme suunnan määräsivät.
Meidän häät olivat sekoitus alkuperäisiä unelmia ja suunnitelmia sekä rentoa, meidän näköistä ja nopeasti järjestettyä. Meidän häät olivat täydelliset meille <3 Oliko sinulla häiden suhteen jotain sellaisia suunnitelmia ja haaveita, jotka jäivät haaveiden tasolle?
Ah, minä en ole yhtään selvillä omista haaveistani, tietysti unelmoin siitä, että voisimme mennä jossain ihanassa paikassa naimisiin ja juhlia kunnolla, mutta jos saisimme siirrettyä häitämme hieman lähempään aikatauluun, voisin juhlia huomattavasti pienemmälläkin budjetilla. Kaikki on vielä auki, ja tuskin ihan hetkeen edistyykään.
VastaaPoistaEiköhän ne haveet ja suunnitelmat ala siitä hiljalleen hahmottua. Meillä häiden aikaistaminen kyllä pienensi budjettia tuhansia euroja, mutta häämme olivat silti täydelliset :)
Poista