18. marraskuuta 2014

Vihkiminen

Vihkiminen maistraatissa ei todellakaan ole niin hieno tilaisuus kuin kirkollinen vihkiminen tai siiviilivihkiminen juhlapaikalla, mutta kyllä meidän vihkimisessä silti oli lämmin ja koskettava tunnelma. Äidit itkivät kilpaa ja vähän meinasin herkistyä itsekin. Vaikka tila maistraatissa onkin melko ankea ja vaikka tilaisuus on lyhyt, olen silti erittäin tyytyväinen valintaamme mennä naimisiin maistraatissa. Kyllä edelleen se unelmieni vihkiminen olisi tapahtunut juhlapaikalla, mutta tämä meni hyvin näin. Koska halusimme mennä naimisiin mahdollisimman nopeasti, piti joistain haaveista luopua. Olisi ollut hyvin epätodennäköistä saada se unelmien juhlapaikka ja vihkijä halutulle päivälle muutamassa kuukaudessa. Vielä kun ottaa huomioon, että tarkoituksenamme oli mennä naimisiin mahdollisimman edullisesti. Budjetti vaan venyi ja paukkui mitä pidemmälle kuvioit selvisivät. Vieraana maistraatissa olivat molempien äidit, Ollin äidin mies, minun kummitäti, kaasot ja bestman sekä Ollin veli avustamassa musiikin kanssa. Kaikki häävieraat näkivät sitten vihkimisemme videolta heti hääjuhlan alkajaisiksi.
 Bestman valmistautuu videokuvaukseen

Kiva alkuhäslinki :)

Sitten päästiin aloittamaan. Sisääntulomusiikkina meillä oli tämä:


Tässä kohtaa vihkijä selosti sen pienen alkuhöpinän, että avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen jne... Hyvin nopeasti mentiin kuitenkin itse asiaan.



Kumpikin vastasi myöntävästi. Seuraavana luimme valat toisillemme ja vaihdoimme sormukset.




Mietin valojen kirjoittamista tänne blogiin, mutta ne ovat niin henkilökohtaiset että jätän kirjoittamatta. Tuosta ylemmästä kuvasta niitä voi toki yrittää tihrustaa, jos asia sattuu todella kiinnostamaan :)

Toinen kaasoista luki vielä apassi-intiaanien avioliittorukouksen, joka on mielestäni kaunis runo ja sopii maanläheisyytensä vuoksi erityisen hyvin siviilivihkimiseen.


Apassi-intiaanien avioliittorukous:

Sade ei teitä enää kastele,
sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa,
sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole,
sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä,
mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä
yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.

Sitten oltiinkin jo valmiita. Ei muuta kuin kättely vihkijän kanssa, paperi käteen ja menoksi.
Unohdimme muuten kokonaan, että jossain kohtaa vihkimisen aikana on tapana suudella.

Poistumismusiikki oli tämä:


Olen muuten todella tyytyväinen musiikkivalintoihimme. Ne sopivat täydellisesti <3


Herra J & Rouva A-J.
Tässä vaiheessa maailman onnellisimmat <3

Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa!

2 kommenttia:

  1. Tää postaus on hyvä esimerkki siitä, ettei maistraattivihkiminen ole niin rumaa, kylmää ja tylsää niin kuin kaikki luulevat! :) Ihanan ja henkilökohtaisen oloinen vihkiminen. Ja voi vitsi mitkä fiilikset tulee tuon paikan näkemisestä kun käytiin kiikuttamassa Vegasin paperit sinne ja oltiin ihan Suomen oikeasti naimisissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kyllä meidän vihkiminen oli niin meidän näköinen kuin olla voi <3

      Niinhän se on, että maistraatissa vihityt parit ovat ihan yhtä lailla naimisissa kuin jossain muualla vihityt, oli se sitten kirkossa tai juhlapaikalla. Ja itse juhlan hienouteen ei vihkipaikka tai -tapa vaikuta mitenkään, meidän häät on siitäkin hyvä esimerkki! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3