Kihlajaislahjat

Kirjoitinkin aikaisemmin pienistä kihlajaisistamme. Vieraita oli yhteensä 6 + 1 koira. Olimme ihan äimänä siitä, kun meille haluttiin antaa lahjoja. Emme todellakaan ajattelleet, että olisimme lahjoja tarvinneet tai että kihlajaiset ylipäätään olisivat lahjan arvoinen juttu. Häät kun kuitenkin ovat  se isompi juttu. Ajattelin kuitenkin näyttää blogin puolella, mitä saimme lahjaksi.

Olen superrakastunut tuohon kahvipurkkiin! Se on Pentikin Kokki kahvipurkki, jota toivoin kun lahjatoiveita kyseltiin. Olenkin pitkään haaveillut puukantisesta posliinisesta kahvipurkista, mutten ikinä kuvitellut saavani näin hienoa.

Iittalan Teemaa meillä ei ole aikaisemmin ollut. Ajattelin yhdistää näitä sinisiä keltaiseen (joita saa käytettynä). Sininen itsessään on vähän synkkä ja sinivalkoinen taas hieman tylsä. Sinikeltaisesta tulee taas Rauman Lukon värit :D

Meitä käytettiin Ikeassa ja saimme valita mitä itse tarvitsimme. Pienen pienelle parvekkeellemme otimme pari tuolia ja olkkariin löytyi uudet verhot ja lamppu.

Lisäksi saimme uuden kameran. Olemme tarvinneet uutta kameraa ja päädyimmekin tällaiseen vesitiiviiseen. Tämän voi sitten ottaa mukaan Rodoksella rannalle ja vesipuistoon. Matkaan lähdemme ensi viikolla, kivaa! Reissusta voi lukea sitten toisesta blogistani lisää, jos matkailu kiinnostaa.

Kihlajaiskahvit

Eli eilen ne sitten olivat, kihlajaiskahvimme. Kahvit sujuivat oikein hyvin, vieraat näyttivät viihtyvän ja oli mukavaa kun vanhempamme tapasivat. Sulho piti pienen puheen (noin puoli minuuttia :D), sitten kahviteltiin, istuskeltiin ja juteltiin. Vieraita ei ollut kuin ihan muutama, molempien äidit ja sulhon äidin mies, sulhon mummu ja kummaltakin yksi kummitäti. Näin oli juuri hyvä, en olisi voinut edes kuvitella että sisaruksemme olisivat olleet paikalla. Tulkoot sitten häihin :) Viihdettä meille tarjoili pari karvakuonoa sähläyksellään. Tässä muutama kuva kahveilta, pahoittelen kuvien huonoa laatua. Onneksi saatiin uusi kamera lahjaksi ;)

Tehtiin itse tarjottavat, ja vieraat kyllä pitivät niistä. Juustokakku oli ihan äklönmakeaa, mutta eipä haittaa, morsiammelle ainakin maistui. Nuo ruskea-vaaleanpunaiset möykyt ovat aikaisemmassa postauksessa esiintyneen Mennään naimisiin -lehden reseptin tuotos. Ihan hyviä olivat, vaikka ulkomuoto aika epämääräinen olikin :D

Morsiamen lookkia. Kihlajaiset olivat hyvä syy hankkia musta jakku, sellaista kun ei vielä löytynyt kaapista. Olen muuten viimein tottunut kullanvärisiin koruihin - JES :)

 Uuden profiilikuvankin nappasin erinäisiin sosiaalisiin medioihin.

Juhlapari.

Ja koko perhe, kun rakas Remumme on kuvassa mukana <3

Kahveilla oli tosiaan toinenkin karvakuono vieraana, meinaan Helmi rouva.

Siinäpä ne, laitan myöhemmin vielä lahjoista postausta, pari lahjaa ei ole vielä kotona asti :)

Kihlajaiskahvit - valmistelua

Piti tehdä eilen postaus tänne blogin puolelle kihlajaiskahvien valmisteluista, mutta enpä ehtinyt. Kirjoitin aikaisemmin, että kihlajaiskahvien järjestäminen ei oikein nappaisi, mutta siinä suhteessa kelkka on kääntynyt. Minusta on ihanaa ja hauskaa järjestää kihlajaiskahvit ja sulhanenkin on innoissaan mukana, josta ihan oikeasti olen positiivisesti yllättynyt. Ainut asia minkä olisin tehnyt toisin jos olisin voinut, on että olisin valinnut jonkun toisen viikonlopun. Nyt on kaikki ajatukset pyörineet koulun, tarkemmin sanottuna työssäoppimisen ympärillä ja nyt parin päivän sisällä pitäisi väkertää näyttösuunnitelma loppuun. Eipä siitä enää onneksi puutu kuin yksi laajempi kohta, jonka aloitan tänä iltana. Miksi järjestää kahvit sitten nyt? Koska meidän äiti tuli nyt tänä viikonloppuna Tampereelle, oli se nyt vähän pakko. Raumalta kuitenkin on kohtuullisen pitkä ajomatka, joten tämä viikonloppu oli oikeastaan ainut mahdollinen.

Vähän tällainen on ollut fiilis. Kuva täältä

Tänään ne kihlakahvit sitten ovat ja valmistelut vähän puolivälissä. Kävimme ikeasta hakemassa astioita ja minulle on jo pari viikkoa sitten kankittu vaatteet (yllätys, että tämä asia on hoidettu ensimmäisenä). Siivottu on, mutta ihan valmista ei vielä ole. Juustokakku on eilisillasta asti ollut jääkaapissa hyytymässä, mutta saattaa olla, että pilasimme senkin. Laitoin meinaan liivatteet kuumina juuston sekaan, jolloin seos meni paksuksi ja tahmeaksi, enkä toisaan tiedä pitikö sen näyttää siltä. Kananmunan valkuaisetkin jouduimme vatkaamaan kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla kulho taisi olla vähän märkä, jolloin munat eivät sitten millään vaahtoutuneet. Ehkä vieraat arvostavat hyvää yritystämme, kun tietävät ettemme mitään mastercheffejä ole :D

Vielä pitäisi siivota loppuun, valmistaa pari helppoa tarjottavaa ja minun pitäisi laittaitua. Plus silittää sulhon paita. Vähän saattaa tulla kiire, joten ei muuta kuin hommiin. Palailen asiaan ensi viikolla, viimeistään sitten kun näyttösuunnitelma on kasassa.

Hyvää sunnuntaita muille morsiamille :)

Kihlajaiskahvitus vanhemmille (pohdintaa)

Aluksi meillä ei ollut aikomustakaan järjestää kihlajaisia. Eikä varsinkaan perheelle. Kummitätini kuitenkin kysyi minulta, että koska kihlaisia juhlitaan. Äitini on myös kysellyt, että esittelemme vanhemmat toisillet (he eivät ole vielä tavanneet). Vanhempien tapaaminenhan ei ole ihan yksinkertainen juttu välimatkojen vuoksi. Kaikki vanhemmista asuvat eri osoitteessa ja ainoastaan sulhasen äiti asuu Tampereen seudulla. Minun vanhemmat asuvatkin sitten Raumalla ja sulhon isä Savossa päin. Äitini on tulossa Tampereelle huhtikuussa. Ajattelimme silloin järjestää ihan pienet kihlajaiskahvit.

Kihlajaisistamme tosiaankin tulee ihan pienet. Kutsumme paikalle ihan varmasti minun äitini, sulhon äidin ja tämän puolison, sulhon mummon, minun kummitätini ja sulhon toisen kummitädin. Emme edes kutsu sisaruksiamme. Minun siskoni ei pääsisi välimatkojen vuoksi, emmekä usko että sulhon veljiä hirveästi kiinnostaa :D. Pääasia, että sisarukset pääsevät sitten aikoinaan häihimme! Näin kihlajaiset pysyvät rauhallisina ja saavatpa nuo paikallaolijat tutustua rauhassa. Kavereitakaan ei kutsuta, mutta lähimmille ystäville järjestetään mahdollisesti kesällä jotain kivaa! :)

kuva

Rehellisesti sanottuna en ole kihlajaiskahvien järjestelystä kovinkaan innoissani. Mietityttää, että mitä jos vanhempamme eivät pidäkään toisistaan. Tai jos jotain muuta menee pieleen (jos stressaan tätä jo pienien kihlajaiskahvien kohdalla, niin mitenköhän tulee olemaan häiden kohdalla?). Suurin pelkoni on kuitenkin se, että koko kahvitus on niin turha, että sen olisi voinut jättää järjestämättä! No, jotain hyvää tarjottavaa täytyy tehdä vieraille. Sulhanen lupasi myös pitää jonkun pienen puheen. Eiköhän kihlajaiskahvituksesta tule ihan kiva juttu, täytyy vaan itse asennoitua vähän paremmin :)

Onko muita morsiamia, jotka eivät ole olleet turhan innoissaan kihlajaiskahvien järjestämisestä? :)