Sopiva kihlauksen kesto?

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, joka on mietityttänyt itseäni koska se koskettaa itseäni niin kovasti. Kun me kihlauduttiin ystävänpäivänä, tiedossa oli heti ettei ainakaan pariin vuoteen pystytä häitä järjestämään. Mikäli olisimme mahdollisimman nopeasti halunneet naimisiin, olisi meidän pitänyt valita maistraattivihkiminen. Niinpä sovimme alustavasti häät kesälle 2016, eli kahden vuoden päähän. Tajusimme kuitenkin, että niihin minun unelmahäihin ei rahat riitä siinäkään vaiheessa, ja haluamme kuitenkin itse maksaa mahdollisimman paljon häistämme. Siirsimme siis häämme kesälle 2018, jolloin rahat varmasti riittävät (eivät nyt mihinkään älyttömän kalliisiin prinsessahäihin, mutta kuitenkin sellaisiin joista olen todella unelmoinut). Kirjoitin aiheesta aiemmin täällä.

kuva

Naimisiin.infon hääfoorumilla törmää erittäin usein ajatukseen, että häiden pitäisi olla kahden vuoden sisään kihlauksesta, ja että yli kahden vuoden kihlaus olisi jotenkin epäsopivaa. Siellä myös haukutaan (ehkä vähän jyrkkä sanavalinta, mutta käytän tätä silti) usein "teinikihloja" ja kihloja, joissa ei saman tien päätetä hääpäivää.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä tätä asiaa. Vaikka en itse ole koskaan aiemmin ollut kihloissa (saatika sitten teinikihloissa), ymmärrän kyllä jollain tavalla teinikihlojankin. Eihän alaikäisenä edes pääse naimsiin, joten kihlauksella halutaan näyttää, että me ollaan tosissaan. Joskus kihlaus kestää avioliittoon asti, useimmiten varmasti ei kestä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, samoin asenteet ja asioiden merkitykset. Ei teini-ikäiset välttämättä ajattele asoiden oikeaa merkitystä aivan niin syvällisesti. Vertauksena voisin heittää vaikka sen, että moni teini käy rippikoulun ja sanoo ottavansa Jumalan uskon, mutta ei tarkoita pätkääkään sanomaansa. Itse tein aikoinaan saman. (Saatika sitten, että monet astelevat vihille kirkossa uskomatta Jumalaan). En itsekään ole mikään teinikihlojen fani, mutta mikä minä olen muiden kihloja tuomitsemaan? Niinpä, jos kihlaus tuo nuorelle parille onnen, niin olkoon niin <3

kuva

Entä jos kihlaus on "liian pitkä", tai hääpäivää ei päätetä heti? Saatika sitten, jos naimisiinmenosta ei edes puhuta kihlauduttaessa? Tiedän pareja jotka ovat kihloissa, mutta hääpäivää, saatika sitten vuotta ei ole vielä päätetty. Tiedän muuten myös, että teinikihloista on menty naimisiin asti. Itselleni kihlaus tarkoittaa perinteisesti lupausta avioliitosta. Mutta miksi ihmeessä siihen alttarille astumiseen pitää olla jokin "maaginen vuoden tai kahden aikaraja"? Elämäntilanteita on niin erilaisia, eikä häiden järjestäminen heti välttämättä onnistu. Omalla kohdallani ajattelen pääasian olevan, että naimsiin ollaan menossa. Mielummin ne unelmien häät neljän vuoden kuluttua, kuin kahden vuoden sisään sellaiset häät, joihin joutuu "tyytymään" taloudellisen tilanteen takia.

En tiedä, ajatteleeko joku lähipiiristämme kihlauksemme olevan liian pitkä. Jos ajattelee, niin oi voi :) Tämä on meille paras vaihtoehto ja jokainen kihlapari tekee niinkuin itselle parhaiten sopii. Mielestäni kihlaukselle ei ole ainuttakaan "oikeaa" tai "väärää" kestoa. Toiset haluavat naimisiin heti, toiset odottavat hetken tai pidemmän hetken omista henkilökohtaisista syistään. Me odotamme. Loppupeleissä, onhan meillä koko elämä aikaa, joten pari vuotta sinne tai tänne ei muuta mitään!

Herättääkö aihe sinussa ajatuksia, joko myöten tai vastaan? Kuinka pitkä teidän kihlaus oli/tulee olemaan?

Kihlajaiskahvit

Eli eilen ne sitten olivat, kihlajaiskahvimme. Kahvit sujuivat oikein hyvin, vieraat näyttivät viihtyvän ja oli mukavaa kun vanhempamme tapasivat. Sulho piti pienen puheen (noin puoli minuuttia :D), sitten kahviteltiin, istuskeltiin ja juteltiin. Vieraita ei ollut kuin ihan muutama, molempien äidit ja sulhon äidin mies, sulhon mummu ja kummaltakin yksi kummitäti. Näin oli juuri hyvä, en olisi voinut edes kuvitella että sisaruksemme olisivat olleet paikalla. Tulkoot sitten häihin :) Viihdettä meille tarjoili pari karvakuonoa sähläyksellään. Tässä muutama kuva kahveilta, pahoittelen kuvien huonoa laatua. Onneksi saatiin uusi kamera lahjaksi ;)

Tehtiin itse tarjottavat, ja vieraat kyllä pitivät niistä. Juustokakku oli ihan äklönmakeaa, mutta eipä haittaa, morsiammelle ainakin maistui. Nuo ruskea-vaaleanpunaiset möykyt ovat aikaisemmassa postauksessa esiintyneen Mennään naimisiin -lehden reseptin tuotos. Ihan hyviä olivat, vaikka ulkomuoto aika epämääräinen olikin :D

Morsiamen lookkia. Kihlajaiset olivat hyvä syy hankkia musta jakku, sellaista kun ei vielä löytynyt kaapista. Olen muuten viimein tottunut kullanvärisiin koruihin - JES :)

 Uuden profiilikuvankin nappasin erinäisiin sosiaalisiin medioihin.

Juhlapari.

Ja koko perhe, kun rakas Remumme on kuvassa mukana <3

Kahveilla oli tosiaan toinenkin karvakuono vieraana, meinaan Helmi rouva.

Siinäpä ne, laitan myöhemmin vielä lahjoista postausta, pari lahjaa ei ole vielä kotona asti :)

Kihlajaiskahvit - valmistelua

Piti tehdä eilen postaus tänne blogin puolelle kihlajaiskahvien valmisteluista, mutta enpä ehtinyt. Kirjoitin aikaisemmin, että kihlajaiskahvien järjestäminen ei oikein nappaisi, mutta siinä suhteessa kelkka on kääntynyt. Minusta on ihanaa ja hauskaa järjestää kihlajaiskahvit ja sulhanenkin on innoissaan mukana, josta ihan oikeasti olen positiivisesti yllättynyt. Ainut asia minkä olisin tehnyt toisin jos olisin voinut, on että olisin valinnut jonkun toisen viikonlopun. Nyt on kaikki ajatukset pyörineet koulun, tarkemmin sanottuna työssäoppimisen ympärillä ja nyt parin päivän sisällä pitäisi väkertää näyttösuunnitelma loppuun. Eipä siitä enää onneksi puutu kuin yksi laajempi kohta, jonka aloitan tänä iltana. Miksi järjestää kahvit sitten nyt? Koska meidän äiti tuli nyt tänä viikonloppuna Tampereelle, oli se nyt vähän pakko. Raumalta kuitenkin on kohtuullisen pitkä ajomatka, joten tämä viikonloppu oli oikeastaan ainut mahdollinen.

Vähän tällainen on ollut fiilis. Kuva täältä

Tänään ne kihlakahvit sitten ovat ja valmistelut vähän puolivälissä. Kävimme ikeasta hakemassa astioita ja minulle on jo pari viikkoa sitten kankittu vaatteet (yllätys, että tämä asia on hoidettu ensimmäisenä). Siivottu on, mutta ihan valmista ei vielä ole. Juustokakku on eilisillasta asti ollut jääkaapissa hyytymässä, mutta saattaa olla, että pilasimme senkin. Laitoin meinaan liivatteet kuumina juuston sekaan, jolloin seos meni paksuksi ja tahmeaksi, enkä toisaan tiedä pitikö sen näyttää siltä. Kananmunan valkuaisetkin jouduimme vatkaamaan kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla kulho taisi olla vähän märkä, jolloin munat eivät sitten millään vaahtoutuneet. Ehkä vieraat arvostavat hyvää yritystämme, kun tietävät ettemme mitään mastercheffejä ole :D

Vielä pitäisi siivota loppuun, valmistaa pari helppoa tarjottavaa ja minun pitäisi laittaitua. Plus silittää sulhon paita. Vähän saattaa tulla kiire, joten ei muuta kuin hommiin. Palailen asiaan ensi viikolla, viimeistään sitten kun näyttösuunnitelma on kasassa.

Hyvää sunnuntaita muille morsiamille :)

Kihlajaiskahvitus vanhemmille (pohdintaa)

Aluksi meillä ei ollut aikomustakaan järjestää kihlajaisia. Eikä varsinkaan perheelle. Kummitätini kuitenkin kysyi minulta, että koska kihlaisia juhlitaan. Äitini on myös kysellyt, että esittelemme vanhemmat toisillet (he eivät ole vielä tavanneet). Vanhempien tapaaminenhan ei ole ihan yksinkertainen juttu välimatkojen vuoksi. Kaikki vanhemmista asuvat eri osoitteessa ja ainoastaan sulhasen äiti asuu Tampereen seudulla. Minun vanhemmat asuvatkin sitten Raumalla ja sulhon isä Savossa päin. Äitini on tulossa Tampereelle huhtikuussa. Ajattelimme silloin järjestää ihan pienet kihlajaiskahvit.

Kihlajaisistamme tosiaankin tulee ihan pienet. Kutsumme paikalle ihan varmasti minun äitini, sulhon äidin ja tämän puolison, sulhon mummon, minun kummitätini ja sulhon toisen kummitädin. Emme edes kutsu sisaruksiamme. Minun siskoni ei pääsisi välimatkojen vuoksi, emmekä usko että sulhon veljiä hirveästi kiinnostaa :D. Pääasia, että sisarukset pääsevät sitten aikoinaan häihimme! Näin kihlajaiset pysyvät rauhallisina ja saavatpa nuo paikallaolijat tutustua rauhassa. Kavereitakaan ei kutsuta, mutta lähimmille ystäville järjestetään mahdollisesti kesällä jotain kivaa! :)

kuva

Rehellisesti sanottuna en ole kihlajaiskahvien järjestelystä kovinkaan innoissani. Mietityttää, että mitä jos vanhempamme eivät pidäkään toisistaan. Tai jos jotain muuta menee pieleen (jos stressaan tätä jo pienien kihlajaiskahvien kohdalla, niin mitenköhän tulee olemaan häiden kohdalla?). Suurin pelkoni on kuitenkin se, että koko kahvitus on niin turha, että sen olisi voinut jättää järjestämättä! No, jotain hyvää tarjottavaa täytyy tehdä vieraille. Sulhanen lupasi myös pitää jonkun pienen puheen. Eiköhän kihlajaiskahvituksesta tule ihan kiva juttu, täytyy vaan itse asennoitua vähän paremmin :)

Onko muita morsiamia, jotka eivät ole olleet turhan innoissaan kihlajaiskahvien järjestämisestä? :)

Suunnitelmien muutos

Meille tuli häiden ajankohtaan suunnitelmien muutos. Eikä suinkaan aikaistettu häitämme, vaan siirrettiin eteenpäin. Tämä ihan taloudellisista syistä. Mehän olemme alustavasti sopineet häät vuodelle 2016. Vaikka kaksi vuotta on pitkä aika suunnitella häitä ja säästää rahaa, meille se on liian vähän. Olemme toistaiseksi kumpikin opiskelijoita. Sulho valmistuu ennen alkuperäistä hääajankohtaa ja minä vasta sen jälkeen. Saisimme varmasti vanhemmilta hieman taloudellista tukea häihin, mutta emme halua laittaa päiväämme sen varaan. Olemme kumpikin olleet stressaantuneita rahan kulusta ja budjetin alustavakin miettiminen on aiheuttanut pahoinvointia. Ja mitä sitä kieltämään - olemme hääasioiden tiimoilta riidelleet rahasta, ja häät ovat viimeinen asia jonka takia haluan riidellä. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko yrittää säästää hääkuluissa (mennä vaatimattomammin naimisiin), tai sitten siirtää häitä eteenpäin.

Mielestäni siinä ei todellakaan ole mitään vikaa, jos ei halua sijoittaa häihin järjettömiä summia rahaa. Eihän mekään haluta sijoittaa häihin koko omaisuuttamme, mutta kyllä unelmien hääni menevät sen ensimmäisen kymppitonnin yli. Omalla kohdallani haluan ne täydelliset prinsessahäät. Miksikö? Lähtökohta naimisiinmenossa on tietysti se, että kerranhan sitä vain naimisiin mennään. Joten miksi en tekisi sitä sellaisella tavalla, josta olen aina unelmoinut. En halua mennä naimisiin surkutellen sitä, että kaikessa pitää yrittää säästää mahdollisimman paljon. Tottakai on edelleen elementtejä, joissa säästämme. On myös asioita joissa en halua pihistellä, kuten juhlapaikka, ruoka, hääpuku ja vieraiden viihtyminen. Pystyisimme ehkä hampaat irvessä ja nuudeleita syöden säästämään häiden rahat. Meillä ei kuitenkaan olisi varaa mihinkään muuhun. On sanomattakin selvää, että emme halua sellaista.

Niin me sitten tänään päätimme siirtää häitämme eteenpäin. Kumpikin on tähän ratkaisuun todella tyytyväinen. Tuntuu että harteilta putosi raskas ja stressaava taakka, ja tuntuu että ilma välillämme puhdistui. Ja uusi ajankohta häille on nyt lopullisesti lyötynä lukkoon :)

2018, eli häämme siirtyivät kahdella vuodella eteenpäin. Aluksi tuntui vähän hölmöltä ajatus olla kihloissa yli neljä vuotta ennen häitä. Meille on kuitenkin ihan selvää että naimisiin mennään. Joku saattaa tietysti pitää kihlaustamme liian pitkänä, mutta omasta mielestäni "aikarajat" naimisiinmenolle ovat vanhentuneita juttuja. Meille riittää, että olemme tehneet lupauksen avioliitosta toistemme kanssa. 2018 minäkin olen sitten valmistunut joten sitä kuuluisaa rahaa on silloin enemmän. Ja siihen mennessä minulla on pitkät hiukset <3

Vuonna 2018 on muutama otollinen päivämääräehdokaskin. Kaikki alla olevat päivämäärät ovat lauantaipäiviä:

• 2.6.2018. Minun 26-vuotis syntymäpäiväni. Olisi kyllä ikimuistoiset syntymäpäivät kun samana päivänä tulisi rouvaksi.
• 16.6.2018. Päivämäärä kuulostaa kivalta ja on ihanasti ennen juhannusta, mutta tässä on yksi mutta. Sulhon veljen ja tämän vaimon hääpäivä on kyseisenä päivänä. Olisiko teidän mielestä typerää mennä naimisiin samana päivämääränä kun noinkin läheiset sukulaiset ovat menneet? Tietysti kysyisin heidän mielipidettään vielä ennen päivän lukkoon lyömistä.
• 4.8.2018. Kiva päivämäärä elokuun alussa, ilmat ovat tällöin vielä todella lämpimät.
• 18.8.2018. Näin päivämääräihmisenä tämä kuulostaa parhaalta! En ole kertonut blogissa tästä, mutta tämä päivämäärä oli alunperin se, milloin meidän piti mennä naimisiin. Näin päätimme viime kesänä, mutta emme kertoneet asiasta kellekkään juuri sen kihlauksen keston vuoksi. Sitten asia unohtui ja alettiin miettiä aikaisempaa ajankohtaa. Nyt kun vuosi 2018 on meidän häävuosi, tämä vaihtoehto on taas mahdollinen, ehkä näistä jopa mieluisin.

Ymmärrän kyllä sen, jos joku lukija ei jaksa jäädä juttujani seurailemaan, onhan neljä vuotta todella pitkä aika häihin. Hääblogista on kuitenkin tullut minulle todella rakas ja en missään nimessä halua siitä luopua. Ja edelleen hääintoni on ihan katossaan. Aion edelleen siis jatkaa häiden suunnittelua ja hääunelmointia blogissa. Täytyy ihan myöntää, että olen jo tehnyt ensimmäisiä häähankintoja (palaan niihin myöhemmin). Itse asiassa, tuntuu jollain tapaa helpottavalta ja vapauttavalta julkaista tämä teksti ja todeta, että onneksi meillä on rutkasti aikaa! :)

Kihlasormus

Sain vihdoin ja viimein maanantaina kihlasormuksen sormeen. Olisin jo aikaisemmin hehkuttanut asiasta blogin puolella, mutta meillä oli pari päivää netti katkolla operaattorivaihdon vuoksi.

Eli mulle tuli ihan perus kihlasormus - sileä keltakultainen 3 mm sormus. Kirjoitin aikaisemmin ajatuksia kihlasormuksesta. En ole tottunut keltakultaan värinä, joten hetken saa totutella vielä. Halusin yksinkertaisen sormuksen, johon sopii sitten näyttävä ja mieluinen vihkisormus. Vihkisormuksesta haluan keltakultaisen timanttisormuksen, mutta sen mallista en ole vielä ollenkaan varma.

Pakko sanoa, että kyllähän tuo päivämäärä kaiverrettuna sormukseen näyttää todella kivalta. Numerot sointuu yhteen niin hyvin. Itse hääpäivän kohdalla päivämäärä tuskin tulee ihan yhtä hyvältä näyttämään. Mutta pääasia onkin, että saadaan toisemme loppuelämän ajaksi. Tuntuu ihan älyttömän turhamaiselta tuo päivämäärien tuijottelu, mutta ei voi mitään :D

Muoks. Sormus on Timanttisilta

Kihlasormuspohdintaa

Emme ole hankkineet kihlasormuksia vielä. Kerroin miehelle jo ennen kihlaantumista, että sormuksen haluan valita itse. Nyt onkin ajankohtaista kihlasormuksen hankinta. Tässä postauksessa vähän pohdintaa aiheesta.

Vielä viime kesänä olisin ollut aivan varma siitä, että sormukseni tulevat olemaan valkokultaisia. Jollain tavalla keltakulta on tuntunut liian hienolta ja aikuiselta valinnalta itselleni. Kuitenkin mielestäni sileä valkokultainen sormus on melko tylsä, joten olisin halunnut timanttileikatun valkokultaisen kihlasormuksen. Sen seuraksi olisi sitten tullut joku valkokultainen timanttisormus vihkiksi.

Kesällä meillä tuli puheeksi kihlautuminen ja naimisiinmeno, mutta emme vielä sitten kihlautuneetkaan. Mies kuitenkin kertoi haluavansa keltakultaisen sormuksen. Olin todella yllättynyt ja aloin miettiä, haluanko itse samanvärisen sormuksen kuin mies. Aloin itsekkin lämmetä keltakullalle. Lisäksi minun silmään timantit näyttävät jollain tapaa paremmilta keltakultaa kuin valkokultaa vasten. Aluksi halusin keltakultaisen kihlasormuksen, jossa on keskellä valkokultainen timanttileikkaus.

Kuitenkin olen päätynyt siihen, että ihan tavallinen sileä keltakultainen sormus minulle tulee kihlaksi. Se vaihtoehto, joka ennen oli minusta niin tylsä ja tätimäinen! Minusta kultainen sileä sormus on juuri täydellinen kihla ja sen kanssa sopii melkein millainen vain keltakultainen vihki. Ja kuitenkin haluan, että vihkisormus on huomattavasti kihlaa näyttävämpi.

Tällä hetkellä ajattelen vihkisormukseksi tämän tyyppistä. Ylhäällä oleva sormus ei ole se The sormus, mutta sinne päin. Mieli saattaa toki muuttua vielä, mutta timantteja haluan ehdottomasti!

Kaikki kuvat kultajousi.fi

Miehelle me hankimme sormuksen myöhemmin, todennäköisesti vasta sitten kun minulle hankitaan vihkisormus. Mies haluaa paksun puolipyöreän kultasormuksen. Koska olemme opiskelijoita, meillä ei ihan samalla sekunnilla ole tällaiseen sormukseen varaa. Minä kuitenkin haluan kihlasormuksen nopeasti ja tämä ratkaisu sopii kummallekkin.

Bride!

Hip hei, täällä ilmoittautuu morsian!

Kihlat vaihdettiin ystävänpäivänä, 14.2.2014. Olimme jo aikaisemmin puhuneet avioitumisesta ja tavallaan mies minua jo oli kosinutkin, kuitenkin sillä periaatteella että häät on aika paljon kauempana tulevaisuudessa. Koska tuo ystävänpäivä kuulostaa jo ihan päivämääränäkin niin hienolta, minä toivoin, että kihlautuisimme ihan virallisesti sinä päivänä. Ja niin me tehtiin.

Häät sovittiin kesälle 2016. Pakko sanoa, että emme ole olleet ihan yhdenmielisiä itse häistä. Sulholle kelpaisi maistraatti ja juhlat anoppilassa, minä taas haluan hienot ravintolahäät juhlapaikkavihkimisellä. Ongelmana sulhaselle on rahan kuluminen. Heitin kuitenkin vertauksen, että minä voisin luopua autosta, mutta sulhanen ei (vaikka asumme isossa kaupungissa, jossa julkinen liikenne on todella hyvä). Sulhanen taas ehkä pärjäisi vähemmän hienoilla häillä, mutta minä en, koska naimisiin mennän vain kerran! Isoja häistä ei kuitenkaan tule, paikalle kutsutaan vain perhe ja lähimmät sukulaiset sekä parhaat ystävät. En kuitenkaan halua tinkiä hyvästä ruoasta ja täydellisestä morsiuslookista.

Blogissa keskityn hääunelmointiin ja ennen kaikkea omien häiden suunnitteluun. Aikaa häihin on vielä, joten mitään kiirettä tässä ei pitäisi tulla. Tässä ehtii säästää rahaa ja hiuksetkin kasvaa pituutta :) Kesällä Rodoksen-matkan jälkeen todennäköisesti päätämme hääpäivän.

Jos jotakuta häähössötys kiinnostaa, niin tervetuloa seuraamaan :)