Vihkimisen suunnittelua

Vaikka vihkimisemme tapahtuu maistraatissa muutaman todistajan läsnäollessa, haluan siihen silti jotain pientä ekstraa. Voisihan sen hoitaa nopeasti vaan alta pois ja järjestää juhlapaikalle hienon sisääntulon. Haluan kuitenkin maistraattivihkimisestämme kauniin ja tunnelmallisen tapahtuman, vaikka se nopeasti meneekin. Homma menee seuraavanlaisesti, mikäli ei haluta mitään ylimääräistä: Ollaan ajoissa paikalla, allekirjoitetaan papereita, vihkijä kysyy sormuksista ja odotetaan vihkimistä. Vihkijä kutsuu sisään vihkihuoneeseen, lukee vihkikaavan, esittää kysymykset ja sitten vaihdetaan sormukset (mikäli sellaiset on ja halutaan ne vaihtaa). Sitten vihkijä onnittelee ja antaa vihkitodistuksen ja ollaan valmiita lähtemään.

Meille tulee maistraattiin seitsemän vierasta. Kaasot (2 kpl), bestman, sulhon äiti puolisonsa kanssa, minun äiti ja minun kummitäti. Näiden lisäksi vielä valokuvaaja. Kaasoilla ja bestmanilla on kyllä kädet täynnä hommia vihkimisen ajan, muut vieraat puolestaan saavat katsella vaan. Bestmanilla on onneksi videokamera, ja hän onkin lupautunut kuvaamaan vihkimisen. Näytämme sitten juhlapaikalla vihkimisen vieraille varmaankin tietokoneelta (vähän pieni näyttö, mutta huomattavasti helpoin vaihtoehto). Toinen kaasoista saa pidellä sekä laukkuani, että kimppuani, kun toinen taas saa hoitaa mahdollisen musiikin, sormukset, sekä lukea meille runon.


Emme ole vielä varmoja siitä, että miten vieraiden vastaanottaminen hoidetaan. Vieraat on kutsuttu paikalle klo. 15.30 ja meidän pitää olla vähän aikasemmin paikalla. Järkevä vaihtoehto olisi siis sellainen, että jompikumpi kaasoista jää ottamaan vieraat vastaan, samalla kuin me allokirjoittelemme niitä papereita. Näin vieraat näkisivät meidät vasta vihkimistilanteessa. Toisaalta, jos vieraat ovat kovin aikaisin paikalla, voivat he minun puolestani tulla kanssamme odotushuoneeseen. Tätä täytyy vielä miettiä. Ei minulle kuitenkaan ole mikään ehdottomuus, että vieraat näkevät meidät vasta vihkimisessä.

Todennäköisesti meille tulee musiikit maistraattiin. Siinä on vaan vähän sähellystä, sillä laite täytyy viedä maistraattiin itse. Kannettava mankka olisi varmasti parempi vaihtoehto äänentoiston kannalta kuin tietokone, ja muutenkin helpompi. Kävelisimme sisään vihkihuoneeseen vasta, kun kaikki muut ovat jo siellä. Toisaalta haluaisin kovasti ne musiikit, sillä minulla on täydelliset kappaleet valittuna. Me pidämme todella paljon elokuvista. Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat aivan suosikkejamme, ja olen jopa aloittanut lukemaan kyseistä kirjaa, vaikka en lukemisesta niinkään välitä. Hobitin olenkin lukenut, mutta se olikin melko lyhyt! Joka tapauksessa, jos meille musiikit tulevat, niin ne ovat nämä lyhkäset pätkät:

Sisääntuloon:

Poistumiseen:

Kappaleet sopisivat muutenkin loistavasti, sillä kutsukortteihimme tuli lainattu pätkä Sormuksen ritarit -elokuvasta (esittelen ne kutsut sitten, kun ne ovat lähetysvalmiit). Olisi kutsussa ja vihkimisessä sitten selkeästi jotain yhteistä. Joitain kappaleita näiden mahtavien elokuvien soundtrackeilta tullaan varmasti kuulemaan juhlassa taustamusiikkina.

Sisääntulomusiikin jälkeen sitten olisi vihkimisen vuoro. Vihkikaava on lyhykäisyydessään tämä (kopsasin tämän suoraan maistraatin sivuilta):

"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset:
"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
 Jos sormuksia vaihdetaan (ei pakollista), lausutaan seuraavasti:
"Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa (Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne". Lopuksi vuorossa on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Harkitsimme sitä, että sormukset olisi vaihdettu vasta hääjuhlassa, mutta onhan se paljon virallisemman tuntuista tehdä maistraatissa. Varsinkin nyt, kun vihkiminen videokuvataan. Tästä päästiinkiin hyvin minua askarruttaneeseen pieneen yksityskohtaan, meinaan sormustyynyyn. Toisaalta haaveilisin jostain nätistä sormustyynystä, mutta toisaalta mietin, että onkohan se vähän epäkäytännöllinen ja noh - turha. Emme ole budjetoineet sormustyynyyn mitään, mutta eipä se isoa lovea budjettiin tekisi. Katsotaan nyt, että millaisissa rasioissa sormukset saadaan, kun ne tulevat Kultajousen sepältä. Jos ne ovat nätit, niin varmaan pysytään niissä. Jos ne taas ovat jotkut ihan rumat tai hankalat, niin voisi sen sormustyynyn hankkia. Alla oleva tyyny Juhla Centeriltä olisi maailman ihanin, mutta en oikeasti edes tiedä, että miten ne sormukset tuohon laitetaan. Onkohan tuossa piilossa jotkut narut vai miten ne siihen tulee? :D

Sitten sormustenvaihdon ja tuon avioliittoilmoituksen jälkeen kaaso lukee vielä runon. Siitä hetkestä lähtien, kun näin apassi-intiaanien avioliittoruokouksen, tiesin sen tulevan meidän häihin. Runo sopii mielestäni täydellisesti nimenomaan siviilivihkimiseen, koska se on niin maanläheinen. Miksei se tosin menisi kirkollisessakin vihkimisessä. Siellä tosin luetaan kauniita raamatunpätkiä muutenkin.

Sade ei teitä enää kastele,
sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa,
sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole,
sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä,
mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä
yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.

-apassi-intiaanien avioliittorukous-

  

Runon jälkeen sitten vihkijän kättely ja poistumismusiikki soimaan. Kaasot ja bestman ohjaavat vieraita sitten eteenpäin. Laitamme hääinfoonkin maistraattivieraille tiedon siitä, että vihkimisen ja juhlan väliin jää pari tuntia aikaa, kun hääpari on valokuvattavana. Vieraat voivat jo halutessaan mennä juhlapaikalle odottelemaan. Tässä on muuten myös yksi syy, miksi emme haluneet kaikkia vieraita maistraattiin. Nämä vieraat ovat niin läheisiä ja tärkeitä meille, että he tuskinpa odottelusta pahastuvat. He tietävät olevansa etuoikeutettuja siinä, että heidät kutsuttiin myös maistraattiin.

Tulipas hyvä fiilis tämän postauksen kirjoittamisesta. Jotenkin ajatus maistraattivihkimisestä on yleensä sellainen karu tilaisuus, jossa hoidetaan asia nopeasti alta pois. Nopea tilaisuus tämäkin on, mutta näillä pienillä asioilla saamme vihkimisestä juuri meidän näköisen ja juuri täydellisen meille :)

Edit. 25.8. Olemme päättäneet kirjoittaa vielä omat valat, jotka lausumme sormusten vaihdon jälkeen. Vähän jännittää tämä osio, sillä valat ovat mielestäni erittäin henkilökohtainen asia. Eiköhän kuitenkin uskalleta lukea ne ääneen, kun maistraatissa on niin vähän ihmisi katselemassa.

Maistraattivihkiminen - juhla samana päivänä

Melko usein hääjuhla on aivan toisena päivänä kuin vihkiminen, mikäli vihkiminen tapahtuu maistraatissa. Yksi syy on tietysti se, että monesti vain toisen kuuluessa kirkkoon halutaan avioliitolle kirkollinen siunaus. Toiset sitten haluavat muuten vain järjestää juhlat jonakin lauantaina. Onhan se helpompaa kauempaa tuleville vieraille ja muutenkin juhlia saa koko päivän. Mikäli meidät olisi vihitty juhlapaikalla, olisi päivä ollut ehdottomasti lauantai.

Meille oli kuitenkin ihan selvää kun maistraattihäistä sovittiin, että päivä on perjantai ja juhlat samana iltana. Olen ollut jopa sellaisissa häissä, että vihkiminen oli torstaina (ensimmäinen päivä joka esteiden tutkimisen jälkeen oli mahdollinen) ja pienimuotoinen juhla heti siihen perään. Mutta meille perjantai oli ainoa vaihtoehto, seuraavista syistä:

• Haluamme juhlia häitämme samana päivänä, kun meidät vihitään
• Haluan olla vihkimisessä morsiuspuvussa ja kaikkista kauneimillani, ja toisaalta haluan laittautua morsiustyyliin ainoastaan yhden kerran
• Koska häät järjestetään hyvin nopealla aikataululla, on palvelujen saanti perjantaille varmasti helpompaa kuin lauantaille. Kesällä tämä olisi varmasti korostunut enemmän, syksy kun ei ole sesonkiaikaa
• Ei tarvitse valokuuvaajaa kuin yhdelle päivälle, haluamme kuitenkin saada vihkimisenkin kuville
• Perjantaina voi juhlia ihan yhtä lailla kuin lauantaina, seuraava päivä on kuitenkin yleensä vapaapäivä

 kuva

Ainoa miinuspuoli perjantaissa on, että se ei ole vapaapäivä minulle ja sulholle, joten joudumme lintsaamaan kouluistamme. No, suodaan se yksi päivä meille, ei sitä naimisiin mennä kuin kerran elämässä. Muutenkin olemme kovin tunnollisia ja hyviä opiskelijoita kumpikin, poissaoloja ei tosiaan olla otettu turhaan tai pikkuflunssien takia. Ja onhan moni meidänkin luokkalainen saanut parin päivän luvallisia poissaoloja lomamatkojen vuoksi, vaikka periaattessa ne luvattomiksi luokitellaankin. Joten enköhän minä nyt helkkari soikoon saa olla hääpäivänäni koulusta pois, etenkin kun nuo perjantait meillä yleensä ovat kovin lyhyitä päiviä :)

Niille vieraille, jotka tulevat kauempaa, on jo ajoissa informoitu päivästä, jotta he voivat pyytää sitä kokonaan vapaaksi. Suurin osa vieraista on kuitenkin Tampereelta, ja suurin osa on joko päivätyöläisiä tai opiskelijoita. Hääjuhlamme alkaa kuudelta, joten kyllä kaikkien luulisi sinne ehtivän. Ainakin ne ehtivät, joille meidän häihin osallistuminen on tärkeää. Ja se taas on tärkeää meille, että vieraat oikeasti haluavat osallistua häihimme :)

Miksi siviilivihkiminen?

Meistä kumpikin on lapsena kastettu evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi ja olemme saaneet enemmän tai vähemmän kristillisen kasvatuksen. Tapakristillisen on varmaankin sopiva sana. Meidän kotona on kyllä puhuttu taivaasta ja Jumalasta, on juhlittu joulua ja pääsiäistä ja niin edelleen. Meillä ei kuitenkaan ole koskaan rukoiltu sen kummemmin eikä käyty kirkossa muuten, mitä nyt koulusta sinne vietiin. Kun piti ilmoittautua riparille, minä ilmoitin etten mene. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lopulta äitini sai minut lahjottua sinne ja kävin rippikoulun. Sanoin ottavani Jumalan uskon, vaikka en tarkoittanut sanomistani. Sulho on myös käynyt rippikoulun aikanaan.

Molemmat meistä on eronnut kirkosta täysi-ikäisenä. Itse olisin eronnut jo ennemmin, mutta koska äitini on seurakunnalla töissä, hän ei antanut lupaa (se ei olisi kuulemma näyttänyt hyvältä, huoh...). Erosin sen takia, koska en usko kirkon sanomaan. En halua kuulua johonkin, mihin en usko. Sulho ei usko myöskään, mutta häntä huolettaa enemmän kirkollisveron maksaminen. Tässä kohtaa sanon, että mielestäni uskonnoissa ei ole mitään väärää, enkä yritä sanoa oman vakaumukseni olevan ainut ja oikea. Jokainen tekee ja uskoo siihen mitä oma sydän sanoo <3

kuva

Pari vuotta sitten haaveilin kirkollisesta vihkimisestä ja liityinkin jopa hetkeksi takaisin kirkkoon (kauaa en tosin viihtynyt, sillä en pystynyt huijaamaan itseäni). Olisin todella kovasti halunnut vihkimisen Tampereen tuomiokirkossa. Kyllähän kirkkohäät ovat todella hienoja ja mahtipontisia tapahtumia. Sulhanen on sanonut, että voisi kyllä liittyä kirkkoon häiden ajaksi jos minä niin toivoisin. Lisäksi hän on sanonut, että hän voisi kastaa mahdolliset tulevat lapsemme, koska niin on tapana tehdä. Eieiei!!!! Ehkä minä olen vähän vastarannan kiiski, kun en "halua noudattaa perinteitä", mutta tuntisin itseni todella tekopyhäksi. Ja kyllä minua häiritsisi puheet Jumalasta omissa häissäni (saatika sitten rukoukset oman lapseni pään päällä!)

Siispä meille tulee siviilivihkiminen. Meille avioliitto merkitsee sopimusta jakaa loppuelämämme toistemme kanssa. Me haluamme solmia tämän sopimuksen Suomen valtion ja lain edessä. Emme Jumalan edessä, koska me emme usko Jumalaan. Tarkoituksemme oli alun perin järjestää vihkiminen juhlapaikalla, koska olisihan se ollut maistraattivihkimistä juhlavampi tilaisuus. Olisimme myös halunneet, että kaikki vieraat olisivat päässeet todistamaan kun sanomme "Tahdon." Nyt tätä hetkeä todistaa vain muutama ihminen, mutta minulla on itseasiassa ihan hyvä fiilis siitäkin. Jotenkin tuntuu nyt siltä, ettei sitä hetkeä tarvitsekaan päästä todistamaan muut kuin ne kaikkein läheisemmät ihmiset. Juhliin tulee sitten muut, kenen kanssa haluamme tuoretta avioliittoamme juhlistaa.

kuva

Siviilivihkimisen maine on pitkään ollut vähän sellainen "kakkosluokan häät" -tyyppinen. Onneksi asenteet on muuttumassa, etenkin kun juhlapaikkavihkiminen yleistyy koko ajan. Mutta vaikka menemmekin maistraatissa naimisiin, teemme saman lupauksen kuin juhlapaikalla tai kirkossakin (lukuunottamatta sitä Jumalan silmien edessä kohtaa). Vaikka tämä asia jakaakin morsiamet kahtia, olen iloinen siitä, että hääblogien maailmassa tätä kahtiajakoa ei niin vahvasti huomaa. Morsiamet (ainakin minun käsittääkseni) pystyvät samaistumaan toisiinsa, vaikka avioliitto solmittaisiinkin eri tavalla. Itse toki olen kiinnostunut blogeista, joissa mennään siviilisti naimisiin, mutta ihan yhtä lailla luen blogeja joissa on kirkollinen vihkiminen. Tärkeämpään rooliin nousee häiden suunnittelu ylipäänsä ja se, että saan seurata muiden morsianten matkaa avioliittoon ja jakaa omani (sulho kun ei kauaa jaksaisi häähössötystä kuunnella).

Oikein hyvää ja aurinkoista juhannusta muille morsiamille <3 Ja arvaktaapas muuten mitä, me mennään tänään katselemaan mahdollista juhlapaikkaamme, siitä lisää sitten myöhemmin. Ja ainiin, olemme olleet tänään sulhon kanssa kolme vuotta yhdessä :)

Jossittelua vol 1: Maistraattihäät

Välillä tekisi vaan mieli heittää kaikki tämänhetkiset häähaaveet ja suunnitelmat romukoppaan. Ei suinkaan niin, että emme menisi naimisiin ollenkaan, ollaanhan me annettu lupaus avioliitosta. Olemme sopineet häät neljän vuoden päähän. Neljä vuotta on kuitenkin aika pitkä aika odottaa. Joskus käy mielessä sellainen, että valitsisimme vaan jonkun perjantai-iltapäivän tältä kesältä ja hoitaisimme asian maistraatissa äkkiä alta pois. Sulhaselle tämä järjestely sopisi hyvin, ja olen minäkin sen verran impulsiivinen, etten yhtään ihmettelisi jos sittenkin päätyisimme tähän ratkaisuun.

Tässä postauksessa kerron, millaiset maistraattihäät tällä hetkellä järjestäisin. Kuten aiemmin mainitsin, perjantai olisi ehdottomasti paras päivä. Ensin olisi vihkiminen maistraatissa jonka jälkeen tarjoaisimme ruokaa vieraille jossain kivassa ravintolassa. Vieraaksi kutsuisimme vain perheet, isovanhemmat ja kummit sekä kaikkein läheisimmät ystävät. Vihkimistä todistamaan pääsisivät ainoastaan vanhemmat puolisoineen (minun kohdalta myös kummitäti, koska hän on tärkeä minulle ja koska äidillä ei puolisoa ole).

kuva

Sisarukset perheineen, isovanhemmat ja ystävät pääsisivät kuitenkin juhlimaan avioliittoamme ravintolaan kanssamme. Ravintola voisi olla esimerkiksi Speakeasy (niin hyvää ruokaa!). Heppakärryhaaveen joutuisin varmaankin hylkäämään. Ehkäpä sopiva hääauto voisi olla anopin miehen Jeeppi tai vaikka polkupyörä (ilman salliessa).

Häiden teemaväreinä voisi edelleen olla ne jo sovitut teemavärit, eli valkoinen, kultainen ja punainen.

Sitten siihen morsiuslookkiin. Valitsisin päälle lyhyen valkoisen pitsimekon, korkeat korot (jääkööt sulho lyhyeksi), punaisia ruusuja, hiukset ja meikki Marilyn tyyliin (hiukseni ovat sen verran lyhyet, että se tyyli on paras mitä niistä saa, punahuulimeikkiä suosin muutenkin). Mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Tämä Special Dayn mekko Morsiusgalleriasta olisi aivan täydellinen lyhyeksi häämekoksi, mutta valitettavasti liian tyyris. Maistraattihäihin haluaisin löytää mekon mahdollisimman edullisesti, ehdoton yläraja mekolle olisi 200 euroa. En löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta ainuttakaan sellaista mekkoa, jollaisen oikeasti voisin pukea päälleni. Todennäköisesti tätä lyhyempi mekko kuitenkin olisi, mielellään olkaimeton ja kokonaan pitsinen. Mutta kuka tietää millaiseen mekkoon sitä päätyisi, jos kaupassa joku ihana mekko tulisi vastaan.

pinterest

Kimppu punaisista ruusuista on ehdoton! Omasta mielestäni punaiset ruusut sopii kaikkiin muihin vuodenaikoihin paitsi kevääseen, jonka vuoksi en haluaisi mennä keväällä naimisiin. Loppukesän häät ovat ne ykkösvaihtoehto, mutta ei syksy ja talvi ollenkaan ole täysin poissuljettuja vaihtoehtoja :)

kuva

Meikki ja hiukset Marilyn tyyliin (ilman tuota kauneuspilkkua kuitenkin). Omasta mielestäni Marilyn ei kasvoiltaan ollut mitenkään tyrmäävään kaunis (okei, saatan suututtaa jonkun tällä, mutta ihan perus nätti tyttö minun mielestäni). Se, miksi naista niin kovasti ihailenkin onkin se, että miten hän omalla rohkealla tyylillään teki itsestään tyrmäävän. Kaikki kunnioitus hänelle, ihana nainen <3

Sulhanen pukeutuisikin sitten ihan tummaan pukuun, kravatti voisi olla punainen sointuen minun kimppuun ja huulipunaan. :)

Tämä suunnitelma alkaa oikeasti kuulostamaan hyvältä. Eivät ehkä ne unelmien prinsessahäät, mutta meidän näköiset kuitenkin. Ja se avioliitto on kuitenkin pääasia. Kuitenkin mietin, että mahtaisikohan sitä sitten jälkeenpäin katua, että ei järjestettykään niitä unelmahäitä juhlapaikkavihkimisellä vaan mentiinkin maitraatissa naimisiin. En siltikään sano, että tämä vaihtoehto olisi poissuljettu (säästäisimme oikeasti aika paljon rahaa) :)