Vihkimisen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa ottaa potrettikuvia, mutta kuvien ottamiseen meni ainoastaan reilu tunti. Tässä vaiheessa kaasot, bestman ja valokuvaaja lähtivät juhlapaikalle kun taas minä, Olli ja kuski lähdettiin pienelle ajelulle. Kauaa ei tarvinnut ajella ja suuntasimme kuudeksi juhlapaikalle.
Alkumaljat valmiina
Kaaso ottamassa vieraita vastaan.
Kuten jo tiedättekin, ei suurin osa vieraistamme ollut paikalla vihkimisestämme. Bestman omistaa videokameran ja näimme tämän hienona mahdollisuutena ottaa kaikki vieraat mukaan vihkimiseen - päätimme siis videokuvata vihkimisemme ja näyttää sen vieraille. Video näytettiin vieraille kuudelta, heti kun kaikki olivat saapuneet paikalle. Saimme kiitosta videon näyttämisestä ja valokuvaajan nappaamista kuvista näimme, että joitakin vieraita video laittoi itkettämään.
Videon jälkeen bestman kuulutti jotakuinkin näin: "Hyvät juhlavieraat, Herra J... ja Rouva A... Eikun Rouva A...-J... !" Sitten saavuimme paikalle ja saimme aplodit.
Seuraavaksi oli vuorossa alkumalja. Bestman piti piti ihan lyhyen maljapuheen. Tämän jälkeen oli onnittelujen vuoro.
Vähän alkoi itseänikin itkettää, kun onnittelujonossa oli paras ystäväni teinivuosilta <3
Kun onnittelukierros oli ohi, oli vuorossa pientä ohjelmaa ennen ruokailua. Palaan tähän seuraavassa postauksessa :)
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa.
Vihkiminen maistraatissa ei todellakaan ole niin hieno tilaisuus kuin kirkollinen vihkiminen tai siiviilivihkiminen juhlapaikalla, mutta kyllä meidän vihkimisessä silti oli lämmin ja koskettava tunnelma. Äidit itkivät kilpaa ja vähän meinasin herkistyä itsekin. Vaikka tila maistraatissa onkin melko ankea ja vaikka tilaisuus on lyhyt, olen silti erittäin tyytyväinen valintaamme mennä naimisiin maistraatissa. Kyllä edelleen se unelmieni vihkiminen olisi tapahtunut juhlapaikalla, mutta tämä meni hyvin näin. Koska halusimme mennä naimisiin mahdollisimman nopeasti, piti joistain haaveista luopua. Olisi ollut hyvin epätodennäköistä saada se unelmien juhlapaikka ja vihkijä halutulle päivälle muutamassa kuukaudessa. Vielä kun ottaa huomioon, että tarkoituksenamme oli mennä naimisiin mahdollisimman edullisesti. Budjetti vaan venyi ja paukkui mitä pidemmälle kuvioit selvisivät. Vieraana maistraatissa olivat molempien äidit, Ollin äidin mies, minun kummitäti, kaasot ja bestman sekä Ollin veli avustamassa musiikin kanssa. Kaikki häävieraat näkivät sitten vihkimisemme videolta heti hääjuhlan alkajaisiksi.
Bestman valmistautuu videokuvaukseen
Kiva alkuhäslinki :)
Sitten päästiin aloittamaan. Sisääntulomusiikkina meillä oli tämä:
Tässä kohtaa vihkijä selosti sen pienen alkuhöpinän, että avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen jne... Hyvin nopeasti mentiin kuitenkin itse asiaan.
Kumpikin vastasi myöntävästi. Seuraavana luimme valat toisillemme ja vaihdoimme sormukset.
Mietin valojen kirjoittamista tänne blogiin, mutta ne ovat niin henkilökohtaiset että jätän kirjoittamatta. Tuosta ylemmästä kuvasta niitä voi toki yrittää tihrustaa, jos asia sattuu todella kiinnostamaan :)
Toinen kaasoista luki vielä apassi-intiaanien avioliittorukouksen, joka on mielestäni kaunis runo ja sopii maanläheisyytensä vuoksi erityisen hyvin siviilivihkimiseen.
Apassi-intiaanien avioliittorukous:
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
Sitten oltiinkin jo valmiita. Ei muuta kuin kättely vihkijän kanssa, paperi käteen ja menoksi. Unohdimme muuten kokonaan, että jossain kohtaa vihkimisen aikana on tapana suudella.
Poistumismusiikki oli tämä:
Olen muuten todella tyytyväinen musiikkivalintoihimme. Ne sopivat täydellisesti <3
Herra J & Rouva A-J.
Tässä vaiheessa maailman onnellisimmat <3
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa!
Näin kuukauden verran häiden jälkeen alkaa ajatukset olla yhä vähemmän hääblogin puolella. Perjantaina saatiin kuitenkin loputkin hääkuvat, joten siinä mielessä on hääjuttuja tänä viikonloppuna tullut mietittyä. Sain tilattua kiitoskortit ja pistin tilaukseen Ifolorilta kuvakirjankin. Blogin puolella jatkan hääpäivän purkua kirjoittamalla hääparin apulaisista. Kuvat on otettu potrettikuvauksen yhteydessä.
Minulla oli siis kaksi kaasoa, jotka ovat hyviä ystäviäni. Ollin bestman oli myös hänen hyvä ystävänsä ja bestman toimi myös seremoniamestarina sekä vihkimisen videokuvaajana. Lisäksi apulaisena meillä oli Ollin pikkuveli. Hän toimi kuskinamme ja vihkimisessä hoiti musiikin. Kaasojen ja bestmanin pukeutuminen oli melko mustaa ja heidän asuissaan oli punaiset yksityiskohdat. Onneksi kuskinkin kravaatti sattumalta sopi väriteemaan.
Minä & Kaasot
Olli & Bestman
Hääpari & kaikki apulaiset
Vähän sen näköisiä olemme, että apulaiset tekevät parhaillaan jotain typerää:D
Minua luukunottamatta näyttää hautajaisseurueelta. Mutta mitäpä tuosta, mielestäni hääseurueemme tyyli oli erittäin onnistunut! :)
Vielä irvistykset multa ja Ollilta.
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa!
Emme osta mekkoja kaasoillemme, emmekä edellytä heiltä tietynlaista mekkoa (tai mekkoa ylipäänsä). Väritoiveen olen kaasoille kuitenkin esittänyt: toivon heidän pukeutuvan kokomustiin. Mielestäni musta on kaunis ja juhlava väri, ja sopii kaason mekon väriksi hyvin, etenkin syksyllä ja talvella. Musta on sellainen väri, jota kaasoni varmasti entuudestaan omistavat. Sen lisäksi lupauduin lainaamaan heille mustia vaatteita ja kenkiä, mikäli tarve vaatii. Kaasot kuitenkin haluavat ostaa uudet mekot, ja ovat kyselleet minulta mielipiteitäkin. Olen vain sanonut, että sellainen jolle on myöhemminkin käyttöä. Olen ostanut kaasoille punaiset hiuskukkaset. Se yhdistää kaasoja entisestään, sillä parille vieraalle olen sanonut, että saa pukeutua mustaan.
Bestman sen sijaan pukeutuu pukuun ja hänelle tulee musta kravatti sekä punainen taskuliina. Sulhanenhan pukeutuu mustaan pukuun ilman liiviä, ja hänelle tulee punainen kravatti sekä valkoinen taskuliina. Bestman lainaa sulhasen mustaa solmiota, joten sitä ei tarvinnut ostaa. Bestmanilla ei myöskään ilmeisesti ole valkoista kauluspaitaa, mutta sulho lupasi lainata hänelle vanhaansa. Toivottavasti se ei ole kauhean iso bestmanille... :D Oikeasti mitä en välitä asiasta sen enempää. Kunhan on ne teemavärien mukaiset asusteet :)
Olemme jo jonkin aikaa sitten saaneet hankittua nämä tarvikkeet kaasoille ja bestmanille, mutta en ole saanut aikaseksi kirjoittaa aiheesta blogin puolella. Tässä kuitenkin hankinnat:
Kuvassa värit ovat melko vääristyneitä. Taskuliina ja hiuskukat eivät suinkaan ole oransseja, kuten tässä kuvassa näyttää. Tuota mustaa kravattia ei edes lasketa hääbudjettiin, sillä se olisi joka tapauksessa tullut hankittua sulhasen veljen hautajaisia varten. Kaasot saavat tietty pitää hiuskukat ja bestman taskuliinan.
Ajattelin antaa jotkut riipukset kaasoilleni lahjaksi häiden jälkeen. Sulhanen on taas miettinyt vievänsä bestmanin kiitokseksi syömään häiden jälkeen. Mitään älyttömän kalliita kiitoslahjoja ei ajateltu antaa, mutta jotain pientä kivaa kuitenkin :)
Vaikka vihkimisemme tapahtuu maistraatissa muutaman todistajan läsnäollessa, haluan siihen silti jotain pientä ekstraa. Voisihan sen hoitaa nopeasti vaan alta pois ja järjestää juhlapaikalle hienon sisääntulon. Haluan kuitenkin maistraattivihkimisestämme kauniin ja tunnelmallisen tapahtuman, vaikka se nopeasti meneekin. Homma menee seuraavanlaisesti, mikäli ei haluta mitään ylimääräistä: Ollaan ajoissa paikalla, allekirjoitetaan papereita, vihkijä kysyy sormuksista ja odotetaan vihkimistä. Vihkijä kutsuu sisään vihkihuoneeseen, lukee vihkikaavan, esittää kysymykset ja sitten vaihdetaan sormukset (mikäli sellaiset on ja halutaan ne vaihtaa). Sitten vihkijä onnittelee ja antaa vihkitodistuksen ja ollaan valmiita lähtemään.
Meille tulee maistraattiin seitsemän vierasta. Kaasot (2 kpl), bestman, sulhon äiti puolisonsa kanssa, minun äiti ja minun kummitäti. Näiden lisäksi vielä valokuvaaja. Kaasoilla ja bestmanilla on kyllä kädet täynnä hommia vihkimisen ajan, muut vieraat puolestaan saavat katsella vaan. Bestmanilla on onneksi videokamera, ja hän onkin lupautunut kuvaamaan vihkimisen. Näytämme sitten juhlapaikalla vihkimisen vieraille varmaankin tietokoneelta (vähän pieni näyttö, mutta huomattavasti helpoin vaihtoehto). Toinen kaasoista saa pidellä sekä laukkuani, että kimppuani, kun toinen taas saa hoitaa mahdollisen musiikin, sormukset, sekä lukea meille runon.
Emme ole vielä varmoja siitä, että miten vieraiden vastaanottaminen hoidetaan. Vieraat on kutsuttu paikalle klo. 15.30 ja meidän pitää olla vähän aikasemmin paikalla. Järkevä vaihtoehto olisi siis sellainen, että jompikumpi kaasoista jää ottamaan vieraat vastaan, samalla kuin me allokirjoittelemme niitä papereita. Näin vieraat näkisivät meidät vasta vihkimistilanteessa. Toisaalta, jos vieraat ovat kovin aikaisin paikalla, voivat he minun puolestani tulla kanssamme odotushuoneeseen. Tätä täytyy vielä miettiä. Ei minulle kuitenkaan ole mikään ehdottomuus, että vieraat näkevät meidät vasta vihkimisessä.
Todennäköisesti meille tulee musiikit maistraattiin. Siinä on vaan vähän sähellystä, sillä laite täytyy viedä maistraattiin itse. Kannettava mankka olisi varmasti parempi vaihtoehto äänentoiston kannalta kuin tietokone, ja muutenkin helpompi. Kävelisimme sisään vihkihuoneeseen vasta, kun kaikki muut ovat jo siellä. Toisaalta haluaisin kovasti ne musiikit, sillä minulla on täydelliset kappaleet valittuna. Me pidämme todella paljon elokuvista. Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat aivan suosikkejamme, ja olen jopa aloittanut lukemaan kyseistä kirjaa, vaikka en lukemisesta niinkään välitä. Hobitin olenkin lukenut, mutta se olikin melko lyhyt! Joka tapauksessa, jos meille musiikit tulevat, niin ne ovat nämä lyhkäset pätkät:
Sisääntuloon:
Poistumiseen:
Kappaleet sopisivat muutenkin loistavasti, sillä kutsukortteihimme tuli lainattu pätkä Sormuksen ritarit -elokuvasta (esittelen ne kutsut sitten, kun ne ovat lähetysvalmiit). Olisi kutsussa ja vihkimisessä sitten selkeästi jotain yhteistä. Joitain kappaleita näiden mahtavien elokuvien soundtrackeilta tullaan varmasti kuulemaan juhlassa taustamusiikkina.
Sisääntulomusiikin jälkeen sitten olisi vihkimisen vuoro. Vihkikaava on lyhykäisyydessään tämä (kopsasin tämän suoraan maistraatin sivuilta):
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien
yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on
tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda
onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset: "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi):
tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne
häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien
läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen
Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn
kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Jos sormuksia vaihdetaan (ei pakollista), lausutaan seuraavasti: "Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa
(Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne". Lopuksi vuorossa
on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette
keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne
rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen
hyväksi.
Harkitsimme sitä, että sormukset olisi vaihdettu vasta hääjuhlassa, mutta onhan se paljon virallisemman tuntuista tehdä maistraatissa. Varsinkin nyt, kun vihkiminen videokuvataan. Tästä päästiinkiin hyvin minua askarruttaneeseen pieneen yksityskohtaan, meinaan sormustyynyyn. Toisaalta haaveilisin jostain nätistä sormustyynystä, mutta toisaalta mietin, että onkohan se vähän epäkäytännöllinen ja noh - turha. Emme ole budjetoineet sormustyynyyn mitään, mutta eipä se isoa lovea budjettiin tekisi. Katsotaan nyt, että millaisissa rasioissa sormukset saadaan, kun ne tulevat Kultajousen sepältä. Jos ne ovat nätit, niin varmaan pysytään niissä. Jos ne taas ovat jotkut ihan rumat tai hankalat, niin voisi sen sormustyynyn hankkia. Alla oleva tyyny Juhla Centeriltä olisi maailman ihanin, mutta en oikeasti edes tiedä, että miten ne sormukset tuohon laitetaan. Onkohan tuossa piilossa jotkut narut vai miten ne siihen tulee? :D
Sitten sormustenvaihdon ja tuon avioliittoilmoituksen jälkeen kaaso lukee vielä runon. Siitä hetkestä lähtien, kun näin apassi-intiaanien avioliittoruokouksen, tiesin sen tulevan meidän häihin. Runo sopii mielestäni täydellisesti nimenomaan siviilivihkimiseen, koska se on niin maanläheinen. Miksei se tosin menisi kirkollisessakin vihkimisessä. Siellä tosin luetaan kauniita raamatunpätkiä muutenkin.
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
-apassi-intiaanien avioliittorukous-
Runon jälkeen sitten vihkijän kättely ja poistumismusiikki soimaan. Kaasot ja bestman ohjaavat vieraita sitten eteenpäin. Laitamme hääinfoonkin maistraattivieraille tiedon siitä, että vihkimisen ja juhlan väliin jää pari tuntia aikaa, kun hääpari on valokuvattavana. Vieraat voivat jo halutessaan mennä juhlapaikalle odottelemaan. Tässä on muuten myös yksi syy, miksi emme haluneet kaikkia vieraita maistraattiin. Nämä vieraat ovat niin läheisiä ja tärkeitä meille, että he tuskinpa odottelusta pahastuvat. He tietävät olevansa etuoikeutettuja siinä, että heidät kutsuttiin myös maistraattiin.
Tulipas hyvä fiilis tämän postauksen kirjoittamisesta. Jotenkin ajatus maistraattivihkimisestä on yleensä sellainen karu tilaisuus, jossa hoidetaan asia nopeasti alta pois. Nopea tilaisuus tämäkin on, mutta näillä pienillä asioilla saamme vihkimisestä juuri meidän näköisen ja juuri täydellisen meille :)
Edit. 25.8. Olemme päättäneet kirjoittaa vielä omat valat, jotka lausumme sormusten vaihdon jälkeen. Vähän jännittää tämä osio, sillä valat ovat mielestäni erittäin henkilökohtainen asia. Eiköhän kuitenkin uskalleta lukea ne ääneen, kun maistraatissa on niin vähän ihmisi katselemassa.
Sulho pääsi oikein yllättämään minut, sillä hän pyysi bestmania.En olisi koskaan kuvitellut, että hän pyytää bestmania ennen kuin itse pyydän kaasoja. Ja vielä kun ottaa huomioon, että häihin on yli kaksi vuotta aikaa.
Sulhasen (ja oikeastaan minunkin) miespuolinen ystävä oli meillä viime viikonloppuna kylässä. Hän asuu toisella paikkakunnalla ja majoittui meidän luona. Menin sulhaselle selittämään jotakin kaasojen pyytämisestä ja kuinka haluan askarrella laatikot kaasoille. Sulhanen kysyi, että pitääkö hänenkin pyytää bestmania. Sanoin että tottakai, mutta ei sillä ole mitään kiirettä vielä aikoihin. Mainitsin myös, että olisi mukavaa jos sulhanen pyytäisi bestmania, joka pystyy toimimaan seremoniamestarina. Ystävämme seurasi keskustelua ja sulhanen tokaisi hänelle: "Pystytkö sä?" Kaveri oli ihan innoissaan ja suostui tehtävään :D
Sulhasella on ystäviä, jotka hän on tuntenut paljon bestmania kauemmin. Bestmanin kanssa hän on kuitenkin suhteellisen paljon tekemisissä, vaikka matkaa heidän välillä on tällä hetkellä noin 150 kilometriä. Minä itse taas olen paljon läheisempi tämän bestmanin, kuin sulhasen vanhempien ystävien kanssa. Olen vähän yllättynyt tästä valinnasta, mutta pelkästään positiivisella tavalla. Tärkeintä on se, että bestman on ihminen, jonka sulhanen tehtävään halua. Minulle on myös tärkeää, että bestman toimii seremoniamestarina. Tiedän kyllä, että tästä bestmanista on siihen hommaan.
Onko muilla sulhanen ennättänyt pyytämään bestmania (tai montaa sellaista) ennen, kuin morsian on pyystänyt kaasoa/kaasoja?
