26. lokakuuta 2014

Jossittelua vol 2: Alkuperäinen suunnitelma ja kesähäät

Koska valokuvaajan kuvat eivät ole vielä tulleet, koitan keksiä jotain muuta kirjoiteltavaa kuin hääpäivästä kertomista. Kesällä vähän aloin jossittelemaan hääsuunnitelmien suhteen. Että mitä jos luovuttaisiinkin suunnitelmista ja haaveista ja pidettäisiin maistraattihäät tänä vuonna. Ja niinhän me sitten teimme. Kesällä meillä oli suunnitelmissa, että häitä juhlittaisiin vasta vuonna 2018 lähinnä rahan takia (minkäs muunkaan?). Rahatilanteemeesse tuli kuitenkin yllättäviä muutoksia, joten päätimme pitää vähän pienemmät häät tänä vuonna. Tämä postaus käsittelee sitä, millaisena näin ne unelmien häät vuonna 2018. Mitään ihan älyttömän isoja muutoksia ei suunnitelmiin olisi kuitenkaan tullut.

Päiväksi olisin valinnut lauantain 18.8.2018. Häät olisivat siis olleet loppukesän häät, mutta eipä se kesä mitään roolia häissä olisi näytellyt. Kuvia olisi ehkä otettu ulkona, mutta ihan sisätiloissa olisi juhlittu. Teemavärit olisivat olleet samat, ehkä kuitenkin ilman mustaa. Juhlapaikka olisi ollut ehdottomasti sama kuin nytkin. Olisin voinut varata sen vaikka kolme vuotta etukäteen, kunhan se olisi ollut sama. Nyt meillä oli käytössä juhlapaikaltamme vain yksi sali ja pärjäsimme sillä hyvin. Olisimme kuitenkin varanneet koko alakerran käyttöömme, jos häät olisivat olleet vuonna 2018. Näin ollen vieraslistaa olisi pitänyt laajentaa, sillä minimitilaus olisi ollut 3500 euroa koko alakerran vuokraan. Todennäköisesti vieraslistaan olisi lisätty vielä serkut puolisoineen ja sukulaisten lapset. Juomaa olisimme myös ehkä tarjonneet vähän enemmän, mahdollisesti drinkkilippujen muodossa.

Ehdottomasti suurin muutos juhlassa olisi ollut se häiden tärkein osa, eli vihkiminen. Meille olisi tullut vihkijä juhlapaikalle. Jostain syystä olin ennen aina ajatellut, että haluan kaikkien vieraiden todistavan tuota hetkeä, kun sanomme tahdon. Näin jälkikäteen ajateltuna maistraattivihkiminen tärkeimpien vieraiden läsnäollessa kuitenkin sopi meille. Finlaysonin palatsissa on kuitenkin helppo järjestää vihkiminen, niin kuin alla olevassa kuvassa näkyy. Kyseinen sali on suoraan ulko-ovia vastapäätä, joten kävely "alttarille" käy melkein kuin kirkossa. Jos haluat vihkimisen juhlapaikalla ja juhlapaikka on vielä hakusessa, suosittelen kyllä Finlaysonin palatsia vaihtoehdoksi.

Antti Ekola Photography

Minulla oli unelmien hääpuku mietittynä ennen, kuin päätimme aikaistaa häitämme. En tosin voi tietää, että olisiko puku enää vuonna 2018 ollut se unelmieni puku. Mahdollisesti, sillä puku on mielestäni ajaton ja kaunis. Kun menimme katsomaan minulle hääpukua morsiusgalleriasta, pidin mielen avoimena kaikille olkaimettomille pitsipuvuille. Piti pitää, sillä puvun oli löydyttävä nyt. Se oli kuitenkin melko jännää, että valitsemani (ja sydämeni sulattanut) puku oli se, joka eniten muistutti alkuperäisten unelmieni hääpukua. Unelmieni puku oli Lillian Westin upea, täydellisesti laskeutuva olkaimeton pitsipuku sweetheart kaula-aukolla.

Aivan upea! Tosin nyt ajattelen, että oma pukuni oli minulle vielä täydellisempi :)

Minulla olisi mahdollisesti ollut pidemmät hiukset hääpäivänä, mutta tuskin kovinkaan paljoa. Sellaiset reilusti olkapäille ylettyvät, mutta ei kuitenkaan pidemmät, sillä en ole koskaan kokenut pitkiä hiuksia omaksi jutukseni. Kiharalla ne kuitekin olisivat olleet. Huntu minulla olisi ollut ehkä vihkimisen ajan, mutta muita koristeita ei hiuksista varmaan olisi löytynyt. Meikki olisi ollut samanlainen kuin nyt.

Siinäpä ne mainittavan arvoiset muutokset. Onneksi päätimme mennä naimisiin jo tänä vuonna, emmekä odottaneet sitä neljää vuotta. Häämme kuitenkin vastavivat todella paljon niitä alkuperäisiä unelmien häitä. Jotkut jutut, kuten vihkiminen ja hääpuku, menivät mahdollisesti jopa paremmin järjestettynä näin, kuin taas alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Ei varmaan yhdenkään morsiamen häät vastaa täydellisesti sitä alkuperäistä unelmaa ja ensimmäisiä suunnitelmia häistä, mutta kyllä ne unelmat häidemme suunnan määräsivät. 

Meidän häät olivat sekoitus alkuperäisiä unelmia ja suunnitelmia sekä rentoa, meidän näköistä ja nopeasti järjestettyä. Meidän häät olivat täydelliset meille <3 Oliko sinulla häiden suhteen jotain sellaisia suunnitelmia ja haaveita, jotka jäivät haaveiden tasolle?

23. lokakuuta 2014

Hääpukuni

Tajusin haluavani pitkän hääpuvun reilu kaksi kuuautta ennen häitämme. Minulle oli siis jo ostettu lyhyt hääpuku, mutta halusinkin pitkän puvun, koska omat häät olisivat ainoa tilaisuus pitää ihan oikeaa hääpukua. Niinpä varasin heti seuraavalle päivälle ajan morsiusgalleriaan, ja onneksi unelmieni hääpuku löytyi ensimmäisellä etsimällä. Minusta ei hääpäivänä otettu ollenkaan kuvia, missä olin yksin. Ennen hääpäivää ajattelin, että pitäisi ottaa ja ehkä myös hääpäivän jälkeen olen ajatellut niin. Hääpäivänä en kuitenkaan potretti- ja hääseuruekuvien jälkeen edes vaivannut ajatusta yksin kuvattavana olemiselle. Se ei tuntunut ollenkaan tärkeältä. Senpä vuoksi kirjoitan puvustani nyt, kun kuvat eivät ole vielä tulleet.


Pukuni on Eternity Bride -merkkinen ja malli on D5211. Aluksi en edes itse valinnut pukua sovitukseen tuon mustan vyön vuoksi, mutta onneksi myyjä kiikutti puvun minulle kun hän tajusi, että mitä etsin. Tuo musta vyö poistettiin ja tilalle laitettiin aiemmin ostamani kristallivyö.


Menin ihan hiljaiseksi, kun sain puvun päälleni. Ennen tätä pukua minulla oli jotain valittamista sovittamista puvuista, mutta eipä ollut nyt. Puku näytti täydelliseltä ja oli päällä mukava ja kevyt (päivä oli todella kuuma ja kaikki muut puvut tuntuivat raskailta ja tukalilta). Sanoin myyjälle, että tämä on ensimmäinen puku, jossa todella voisin nähdä itseni menevän naimisiin. Helma oli juuri täydellinen: ei liian kapea eikä liian leveä ja lisäksi se oli ihanan laskeutuva. Sweetheart-pääntie näytti miljoona kertaa paremmalta itselläni kuin suora olkaimeton. Vaikka olin haaveillut koristenapeista selässä, oli nyöritys kuitenkin plussaa, sillä nyt ei tarvinnut tehdä muita suurempia korjausompeluita kuin helman lyhennys. Päätös oli lopulta hyvin helppo.


Eipä pettänyt puku hääpäivänäkään. Puku oli koko päivän todella mukava. Helmaa toki sai välillä kantaa kädessä, mutta sekin kävi rannelenkin ja mekon keveyden vuoksi melko helposti. En edes tarvinnut vessa-apua kaasoilta (tähän vaikutti myös stay up -sukat, sukkikset olisivat varmasti olleet hankalammat).


Tässä vielä aikaisemmin blogissa näytetty kuva, jossa ollaan molemmat. En voisi olla tyytyväisempi häälookkiini. Kaikki oli niin kuin pitikin ja tunsin oikeasti itseni tuona päivänä maailman kauneimmaksi naiseksi, niin kuin morsiamen pitäisikin tuntea. No sen verran meni pieleen, että kynsilakkaus ei onnistunut aivan täydellisesti, koska tein sen aika kiireellä ennen maistraattia. Ainakin yhdestä kynnestä kynnestä lakkausta lähti vähän kun kynsi osui johonkin, mutta tuskinpa sitä edes huomasi kukaan muu kuin minä. En kuitenkaan halunnut kynsiin mitään lakkausta kummempaa, sillä en todellakaan osaisi olla millään rakennekynsillä.

Ollin pukuun hommattiin liivi viikko ennen häitä. Hyvä että hankittiin, sillä näyttäähän tuo puku liivillä paljon juhlavammalta. Taskuliina ja punainen kravatti sopivat mielestäni Ollin sulhastyyliin oikein hyvin. Olli ei halunnut viehettä, eikä mielestäni hänelle sellainen olisi sopinutkaan.

20. lokakuuta 2014

No thanks!

Vaikka meidät häät meni jo, ajattelin silti kirjoittaa siitä, mitä emme häihimme halunneet. Two less fish in the sea -blogin Ida haastoi blogissaan muita morsiamia kertomaan omista antiunelmahäistään. Täältä siis pesee.

1. Kirkko ja uskonto

Emme kuulu kirkkoon, joten luonnollisesti emme halunneet kirkkoa tai mitään muutakaan uskonnollista häihimme. Kirkolliset vihkimiset ovat mielestäni erittäin kauniita tilaisuuksia ja kirkko on hieno miljöö mennä naimisiin. Mielestäni kirkollisessa vihkimisessä ei siis ole mitään vikaa, jos edes jossain muodossa uskoo kirkon sanomaan. Ja vaikka ei uskoisikaan ja silti menisi kirkossa naimisiin, niin eipä se minun asiani ole :) Meille vaan oli itsestään selvää, että menemme naimisiin siviilimenoin.


2. Runsas alkoholinkäyttö häissämme

Emme juo itse alkoholia lainkaan, joten emme halunneet alkoholin olevan isossa roolissa häissämme. Emme siltikään halunneet kieltää alkoholia, sillä tiedämme useimpien ihmisen tarvitsevan sitä juhlatunnelman luomiseen. Häämme olivat myöskin ravintolassa, joten juomien kustantaminen ei ollut kovinkaan halpaa. Tämän vuoksi tarjosimme vieraille alkumaljat ja ruokajuomat, jonka jälkeen he sitten saivat käydä itse ostamassa lisää juomaa :)


3. Häät jumppasalissa tai ladossa

Mielestäni jumppasalista on hyvin hankala saada juhlavaa paikkaa, vaikka olisi minkälaiset koristelut. Toki ymmärrän, ettei kaikille juhlapaikan näyttävyys ole kaikkein tärkeimmässä roolissa. En myöskään omalle kohdalle haluaisi mitään maalaishäitä, kun ei me mitään maalaisia muutenkaan olla. Meidän juhlapaikkamme Finlaysonin palatsi valittiin ihan puitteiden vuoksi. Juhlapaikan näyttävyys oli meille (okei, minulle) ihan ykkösasia paikkaa valittaessa. Onneksi unelmiemme paikka oli myöskin ravintola, joten päästiin helpolla ruokien ja juomien suhteen.


4. Polkaisu kakkua leikattaessa & morsiamen ryöstö

Nuo kaksi ohjelmanumeroa olivat ehdoton ei -listallani jo ennen, kun oltiin edes kihloissa. Eiköhän se kaapin paikka päätetä ihan yhdessä. Morsiamen ryöstö taas ei muuten vaan nappaa.


5. Keskikesän häät

Tämä kohta ei ollut alun perin minulle mitenkään selvä tai ehdoton. Aikaisemmin halusin ehdottomoasti häät elokuussa. Kesäkuukin olisi käynyt, mutta heinäkuu ei parittomuutensa vuoksi. Kesähäiden sopimattomuus meidän kohdalle selvisi vasta sitten, kun päivä oltiin jo sovittu. Kävimme ostamassa hääpukuni kesän kuumimpana päivänä, eikä hääpukukaupassa ollut ilmastointia. Minulla oli todella tukala olo puku päällä, vaikka pukuni on oikeasti kevyt ja mukava päällä. Hiki vain valui jalkoja pitkin ja kaiken lisäksi meinasin pyörtyä, kun myyjä katsoi helman pituutta. En todellakaan olisi halunnut samanlaista oloa hääpäivänä. Puhumattakaan sitten siitä, että miten ihanasti naamani kuumudessa kiiltääkään... Ja mitenköhän tukala olisi ollut Ollin olo mustassa puvussa? Tuona päivänä Morsiusgalleriassa tajusin, ettei kesähäät todellakaan olisi ollut meitä varten.


6. Lapset 

Pidämme molemmat lapsista todella paljon. Meillä on suvussa ihania pieniä tyttöjä ja poikia. Olen ollut koulun puolesta työharjoittelussa 1-2 -vuotiaiden parissa ja nyt harkitsen tosissaan lasten ja nuorten koulutusohjelmaa (valmistuessani minusta tulee lähihoitaja ja ylioppilas). Ollia ja minua kohtasi suuri kunnia, kun meitä pyydettiin ystäväpariskunnan tulevan lapsen kummiksi ("epävirallisiksi" suostuimme, koska emme kuulu kirkkoon). Itse haluan varmasti saada pari lasta Ollin kanssa jokusen vuoden päästä. Siltikään emme halunneet lapsia omiin häihimme. Tähän oli oikeastaan kaksi syytä: halusimme pitää häämme mahdollisimman rauhallisina ja tästä kohtaa saimme säästettyä rahaa jonkin verran. Suhtautumisemme tähän kohtaan olisi ollut aivan varmasti eri, jos meillä olisi jo lapsia omasta takaa. Koska meillä ei vielä kuitenkaan omia pienokaisia ole, tuntui tämä meille parhaalta ja helpoimmalta ratkaisulta.

kaikki kuvat pinterest.com

Luettuani listani läpi tajusin, että meidän häistä oli riisuttu hyvin paljon pois sellaista perinteistä ja suomalaisiin häihin kuuluvaa. Emme me kyllä muutenkaan mitään kovin perinteistä porukkaa ole. Häämme olivat juuri meidän näköiset ja ihan täydelliset meille. Moni vieras kehui häitämme ihaniksi ja meidän näköisiksi. Sulhasen pikkuveli oli kommentoinut häitämme "vähän oudoiksi" :D. Omasta mielestäni onkin hyviä, että häämme eivät olleet sellaiset perinteiset suomalaiset häät. Vaikka kyllä meilläkin niitä perinteitä joitain oli, kai. Valkoinen hääpuku ainakin.

Mitä sinä et haluaisi/halunnut omiin häihisi? Laita kommenttiboksiin tai tee aiheesta oma postaus :)

18. lokakuuta 2014

Paluu arkeen

Häistä on nyt yli viikko aikaa ja häämatkalta kotiuduttiin viime yönä. Nyt pitäisi viedä hääpuku pesulaan ja laittaa hääkamat myyntiin. Mielestäni on ihana palata arkisempien asioiden pariin. Tänään oli maailman ihaninta herätä oman aviomiehen vierestä omasta sängystä pitkien yöunien jälkeen. Ikeasta pitäisi mennä ostamaan uudet olohuoneen kalusteet sekä vitriinikaappi, johon tulee hylly tai pari hääkuvia sekä muita muistoja varten. Puolisen vuotta jossain hukassa ollut sisustusinto on taas herännyt henkiin, kun ei ole enää häitä suunniteltavana. Koulu jatkuu taas maanantaina, ja nyt pystyn varmasti keskittymään siihen paremmin kuin häiden alla. Sulhasen (eihän se enää mikään sulhanen ole, tästä eteenpäin siis ihan Olli bloginkin puolella:)) Ollin kanssa tullaan varmasti käymään paljon treffeillä. Tykätään käydä syömässä, leffassa sekä jääkiekkomatseissa. Kyllä kelpaakin jäkiekkoa seurata kun Lukko pelaa nyt niin hyvin :) (toki toivon Ollin vuoksi menestystä Ilveksellekin). Kiinnostus liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin on kyllä vähän hukassa, katsotaan josko tuossa olisi ainesta uudenvuodenlupaukseksi :D.

Pelkäsin, että minulle tulisi häiden jälkeen jotenkin tyhjä ja haikea olo, mutta päin vastoin tässä on käynyt. Ja onhan tässä vielä häidenkin suhteen tekemistä. Valokuvaajamme oli lähettänyt eilen koevedokset potreteista. Kuvat olivat niin ihania! En malta odottaa, että saadaan kuvat itsellemme ja pääsen elämään juhlankin uudelleen kuvien kautta. Pääsen sitten jakamaan häitämme paremmin blogin puolelle, facebookkiin ja saadaan tehtyä niistä kuva-albumi. Bestmanilla on myös muuten video vihkimisestämme sekä häätanssista. Tanssi varmaan pääsee blogin puolelle, mutta vihkimisvideo taitaa jäädä ihan meille muistoksi :)

Alla pari kuvaa kaason kännykästä :) (ethän kopioi ilman lupaa!)

Vasta vihityt

 Bestman kuvaushommissa

Meinasi alkaa sataa

Eipä tässä muuta asiaa, nyt odotellaan valokuvia ja jatketaan arkea. Joitain postausideoita minulla jo onkin, mutta jos sinulle tulee mieleen jotain, mistä toivoisit minun kirjoittavan, niin laita ihmeessä kommenttiboksiin :)

11. lokakuuta 2014

Rouva & Herra

Eilen se hääpäivä sitten oli. Kaikki meni hyvin ja kaikki oli täydellistä! Ei edes satanut, jes! :D

Palaan asiaan paremmin kunhan saadaan valokuvaajalta kuvat. Niitä joutuu tietty hetken odottelemaan, mutta eipä tässä mitään kiirettä ole. Tiistaina lähdetään häämatkalle Roomaan ja seuraavalla viikolla odottaa paluu arkeen.

Tässä kuitenkin kaason ottama kuva <3


6. lokakuuta 2014

Hääviikon aikataulu

Täällä se meidän hääviikko nyt on. Mihin kaikki aika on mennyt? Juuri vasta häihin oli kolme kuukautta aikaa... Ajattelin, ettei hääviikolle jäisi mitään hommaa enää hoidettavaksi, mutta väärässä olin. Alla hääviikon ohjelma ennen hääpäivää.

Maanantai 6.10.
  • Koulua klo. 8-16, koelukemista
  • Käytännön asioiden kysyminen maistraatilta
  • Askartelua 
  • Häätanssin harjoittelua
Tiistai 7.10.
  • Päivällä vapaata koulusta, koelukemista, illalla koulua klo. 18.50-20.30
  • Kosmetologi klo. 12.00
  • Kaupungilta viimeisten ostosten haku (loput karkit, sulhaselle uusi taskuliina, kahviservetit, vieraskirjan kynä)
  • Viimeinen solarium
  • Kaitaliinat juhlapaikalle
  • Loput askartelut
Keskiviikko 8.10.
  • Koulua klo. 8-16 (viimeinen koe ennen häitä, huh!)
  • Hullut päivät! :D
  • Häätanssin harjoittelua
Torstai 9.10.
  • Päivällä vapaata koulusta, illalla koulua klo. 18.50-20.30
  • Selvittäminen aikaisemmasta pääsystä hotellille
  • Siivous kotona yövieraita varten
  • Palaveri kaasojen ja bestmanin kanssa
  • Kaikki valmiiksi perjantaita varten
  • Kynnet

3. lokakuuta 2014

Enää yksi viikko aikaa häihin

Häihin on enää yksi viikko aikaa ja asiat alkavat olla järjestyksessä. Palaverit on käyty, istumajärjestys päätetty, esteet on tutkittu, hääpuvut ovat valmiina, hiukset on värjätty, hampaita valkaistu, rusketusta hankittu... Joitain pikkujuttuja on kuitenkin vielä hoidettavana.

Viime tinkaan jääneet ostokset:
  • Stay up-sukat
  • Sulhasen liivi (Jaa vähän viimetingassa? Toki tästä päätettiin vasta edellispäivänä)
  • Vieraskirjan kynä 
  • Kahviservetit
  • Karkkibuffettiin jugurttirusinoita tai jotain samantyyppistä

Muuta hoidettavaa:
  • Koemeikki tänään!
  • Muita kauneusjuttuja, kuten kosmetologi ja kerran pari vielä solariumia
  • Istumajärjestyksen askartelu, paikkakorttien kirjoitus sekä menu- ja ohjelmainfojen askartelu
  • Sulhasella karkkibuffetin tötteröiden askartelu
  •  
     


En ole viimeaikoina oikein ehtinyt stressaamaan häitä ja vaikka häät ovatkin todella lähellä, ne ovat tuntuneet vähän kaukaisilta. Paljon on kyllä asioita hoidettu, mutta sellaiselle ylimääräiselle miettimiselle ei ole koulun puolesta jäänyt aikaa. Muutenkin on tuntunut siltä, että asiat ovat hyvin järjestyksessä ja niinhän ne ovatkin. Tänään aamulla kun heräsin, niin iski sellainen: "Apua, mitä ihmettä, meidän häät on viikon päästä, mitä on vielä hoitamatta..."

Ihoni kunto aiheuttaa vähän huolta. Minulla nyt ei ole maailman täydellisintä ja tasaisinta ihoa, valitettavasti. Onneksi kuitenkin on ensi tiistaina kosmetologi, joten iho on vähän tasaisempi hääpäivänä. Ensimmäisen kosmetologikäynnin jälkeen iho oli kyllä pehmeä ja tasainen, mutta nopeasti se palasi omaan kuosiinsa. Nyt tulee sitten meikkipohja tärkeään rooliin. Uskon kyllä, että ammattilaiset loihtivat minulle kauniin meikin. Tänään se nähdään koemeikissä, en malta odottaa :)

Toinen mietityttävä asia on sää. Olen aivan varma, että sinä päivänä sataa kaatamalla ja ihanat syysulkokuvamme jäävät ottamatta. Forecan 15 vrk sääennuste meinaan lupaa, että hääpäivämme aikana sataa ja paljon. Toivotaan nyt vielä, että sateet loppuisivat ennen häitämme tai alkaisivat vasta niiden jälkeen... Tähän nyt ei voi kuitenkaan varautua muuten, kuin koittamalla pitää positiivinen asenne säästä huolimatta.

Ja kolmas asia on häätanssi. Emme ole harjoitelleet tanssia yhtään. Hups. Onhan tässä vielä viikko aikaa. Jos kappale, jonka haluamme tanssia osoittautuu liian vaikeaksi, on meillä onneksi vaihtoehtona eräs toinen kappale, joka on tasaisempi. Mutta ykkösvaihtoehto ois kyllä maailman kaunein kappale ja me koitetaan tehdä nyt parhaamme, että pystymme sen tanssimaan.

Nyt kyllä alkaa pikuhiljaa jännittää. Me ihan oikeasti mennään naimsiin viikon päästä! <3

2. lokakuuta 2014

Hääpuvut CHECK!!!

Yksi tärkeimmistä asioista, ainakin näin morsiamen näkökulmasta, eli hääpuvut on saatu vedettyä yli To Do- listalta. Puvuthan on ostettu jo kesällä, mutta molempiin liittyi vielä korjausompeluja. Itse hääpuku käytiin hakemassa sulhasen ja toisen kaason kansssa maanantaina 22.9. Vähän jännitti sovitus, niinkuin varmaan kaikkia morsiamia. Puku on kuitenkin aivan täydellinen. Puvun pituus on juuri sopiva, kengän kärki tulee sopivasti esiin eikä ole pelkoa talloa helman päälle. Olen todella iloinen siitä, että päätin kesällä hankkia myös uudet hääkengät. Nyt jo on haikea mieli siitä, etttä pidän pukua päällä vain sen yhden kerran, jonka jälkeen se olisi tarkoitus myydä...

 Oieni sneakpeak ihanasta puvustani

Eilen saatiin vihdoin ja viimein hoidettua jatkomekon kavennus. Anoppi hoiti homman muutamassa minuutissa. Enää puku ei tunnu siltä, että se tippuu. Rakastan pukua ja siitä en aio kyllä luopua, koska se on niin käytännöllinen. Periaatteessa pukua voi käyttää kaikissa muissa juhlissa kuin muiden ihmisten häissä. Pukuun tulee sitten tuo samainen ihana vyö mikä hääpuvussa näkyy. Vyön kyllä aion silti myydä puvun mukana.


Sulhasen vaatetuksesta vielä sen verran, että päätimme sittenkin hankkia hänelle mustan liivin. Hän oli pitänyt sitä turhakkeena ja ylimääräisenä rahan menona. Onneksi anoppi sai sulhasen vakuutettua hänet siitä, että musta liivi on hyvä hankita mitä voi käyttää muutenkin juhlissa. Viehettä sulhaselle ei tule kuitenkaan, vaikka nyt se voisi sopiakin. Ruusumme ovat vähän tummempia kuin mitä sulhasen melko kirkkaanpunainen solmio, joten valkoinen taskuliina on varmasti hyvä ja tyylikäs valinta.