Vihkimisen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa ottaa potrettikuvia, mutta kuvien ottamiseen meni ainoastaan reilu tunti. Tässä vaiheessa kaasot, bestman ja valokuvaaja lähtivät juhlapaikalle kun taas minä, Olli ja kuski lähdettiin pienelle ajelulle. Kauaa ei tarvinnut ajella ja suuntasimme kuudeksi juhlapaikalle.
Alkumaljat valmiina
Kaaso ottamassa vieraita vastaan.
Kuten jo tiedättekin, ei suurin osa vieraistamme ollut paikalla vihkimisestämme. Bestman omistaa videokameran ja näimme tämän hienona mahdollisuutena ottaa kaikki vieraat mukaan vihkimiseen - päätimme siis videokuvata vihkimisemme ja näyttää sen vieraille. Video näytettiin vieraille kuudelta, heti kun kaikki olivat saapuneet paikalle. Saimme kiitosta videon näyttämisestä ja valokuvaajan nappaamista kuvista näimme, että joitakin vieraita video laittoi itkettämään.
Videon jälkeen bestman kuulutti jotakuinkin näin: "Hyvät juhlavieraat, Herra J... ja Rouva A... Eikun Rouva A...-J... !" Sitten saavuimme paikalle ja saimme aplodit.
Seuraavaksi oli vuorossa alkumalja. Bestman piti piti ihan lyhyen maljapuheen. Tämän jälkeen oli onnittelujen vuoro.
Vähän alkoi itseänikin itkettää, kun onnittelujonossa oli paras ystäväni teinivuosilta <3
Kun onnittelukierros oli ohi, oli vuorossa pientä ohjelmaa ennen ruokailua. Palaan tähän seuraavassa postauksessa :)
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa.
Vihkiminen maistraatissa ei todellakaan ole niin hieno tilaisuus kuin kirkollinen vihkiminen tai siiviilivihkiminen juhlapaikalla, mutta kyllä meidän vihkimisessä silti oli lämmin ja koskettava tunnelma. Äidit itkivät kilpaa ja vähän meinasin herkistyä itsekin. Vaikka tila maistraatissa onkin melko ankea ja vaikka tilaisuus on lyhyt, olen silti erittäin tyytyväinen valintaamme mennä naimisiin maistraatissa. Kyllä edelleen se unelmieni vihkiminen olisi tapahtunut juhlapaikalla, mutta tämä meni hyvin näin. Koska halusimme mennä naimisiin mahdollisimman nopeasti, piti joistain haaveista luopua. Olisi ollut hyvin epätodennäköistä saada se unelmien juhlapaikka ja vihkijä halutulle päivälle muutamassa kuukaudessa. Vielä kun ottaa huomioon, että tarkoituksenamme oli mennä naimisiin mahdollisimman edullisesti. Budjetti vaan venyi ja paukkui mitä pidemmälle kuvioit selvisivät. Vieraana maistraatissa olivat molempien äidit, Ollin äidin mies, minun kummitäti, kaasot ja bestman sekä Ollin veli avustamassa musiikin kanssa. Kaikki häävieraat näkivät sitten vihkimisemme videolta heti hääjuhlan alkajaisiksi.
Bestman valmistautuu videokuvaukseen
Kiva alkuhäslinki :)
Sitten päästiin aloittamaan. Sisääntulomusiikkina meillä oli tämä:
Tässä kohtaa vihkijä selosti sen pienen alkuhöpinän, että avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen jne... Hyvin nopeasti mentiin kuitenkin itse asiaan.
Kumpikin vastasi myöntävästi. Seuraavana luimme valat toisillemme ja vaihdoimme sormukset.
Mietin valojen kirjoittamista tänne blogiin, mutta ne ovat niin henkilökohtaiset että jätän kirjoittamatta. Tuosta ylemmästä kuvasta niitä voi toki yrittää tihrustaa, jos asia sattuu todella kiinnostamaan :)
Toinen kaasoista luki vielä apassi-intiaanien avioliittorukouksen, joka on mielestäni kaunis runo ja sopii maanläheisyytensä vuoksi erityisen hyvin siviilivihkimiseen.
Apassi-intiaanien avioliittorukous:
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
Sitten oltiinkin jo valmiita. Ei muuta kuin kättely vihkijän kanssa, paperi käteen ja menoksi. Unohdimme muuten kokonaan, että jossain kohtaa vihkimisen aikana on tapana suudella.
Poistumismusiikki oli tämä:
Olen muuten todella tyytyväinen musiikkivalintoihimme. Ne sopivat täydellisesti <3
Herra J & Rouva A-J.
Tässä vaiheessa maailman onnellisimmat <3
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa!
Ajattelin tehdä pienen postauksen kaasojeni rooleista ja tehtävistä. Minullahan on siis kaksi kaasoa, ja tässä tulee lista siitä, mihin heitä tarvitsen:
Halutessaan he voivat järjestää minulle polttarit. Tiedänkin sen jo, että polttarit on tulossa jossain kohtaa. Polttarit eivät olisi olleet minulle mikään välttämättömyys, mutta kiva kun kaasot haluavat sellaiset järjestää ja kiva viettää oikein erityistä aikaa ystävien kanssa. Ovat järjestämisestä vielä innoissaankin :)
Hääpäivän aamuna tarvitsen apua juhlapaikan koristelussa, ja mikäli kaasojen aikatauluihin sopii, niin he voisivat tulla apuun. He voisivat myös olla seuranani laittautumisessa.
Vihkimisessä kaasojen rooli on hyvin tärkeä, ja olenkin siitä jo kirjoittanut vihkimisen suunnittelupostauksessa. Neljän sukulaisen lisäksi kaasot ja bestman ovat ainoat, ketkä vihkimistä todistavat. Bestmanin kädet ovat täynnä jo siinä, kun hän videokuvaa vihkimisemme. Toinen kaasoista pitelee sekä laukkuani että kimppuani. Toinen sitten taas huolehtii musiikista, sormuksista ja lukee runon. Lisäksi jompikumpi kaasoista saa ohjata vieraat vihkihuoneeseen, sillä meidän pitää olla paikalla jo etukäteen.
Hääjuhlassa kaasot ennen kaikkea hoitavat kommunikoinnin henkilökunnan kanssa. Bestman on seremoniamestari, joten kaasojen ei tarvitse niinkään olla äänessä, elleivät sitten itse halua vetää jonkun ohjelmanumeron. Olen kuitenkin alkanut kallistua siihen, ettei meille mitään leikkejä tulisi. Tai jos tulee, niin joku yksi kiva, esimerkiksi huiskutusleikki tai tietokilpailu.
Joudumme siivoamaan todennäköisesti juhlapaikan heti hääiltana, helpoiten se menee kaasojen avustustuksella. (ei meille sen enempää siivousta tule, kuin että omat kamat autoon)
Tärkeimpänä se, että kaasot ovat tukenani hääpäivänä ja nauttivat juhlasta!
Katselin yhtenä päivänä Bridezillas-ohjelmaa ja rupesi oikein toden teolla ärsyttämään. Morsian kielsi kaasoaan ottamasta aurinkoa ennen häitä, jotta kaaso ei olisi häntä ruskettuneempi !?! Ja onhan näitä, että morsian käskee kaasoja laihduttamaan! Lisäksi ärsyttää, että kaasot laitetaan tekemään kaiken maailman tehtäviä, jotka kuuluisivat hääparille. Saatika sitten, että kaasot laitetaan maksumieheksi koristeissa sun muissa asioissa, jotka eivät todellakaan kuulu hänen maksettavakseen. Ja sitten jos kaaso ei kiltisti kaikkeen tähän suostu, niin hirviömorsian repii pelihousunsa ja ystävyys on vaakalaudalla. Enemmän tämä tuntuu olevan sellaista jenkkitouhua, onneksi. Välillä itseasiassa mietin, että onkohan koko sarja ihan näytelty (saman vaikutelman saa kyllä kaikista jenkkien reality -sarjoista). Hurjanhauskaa viihdettä sarja kuitenkin on, sitä ei voi kieltää!
Omista kaasoistani olen hurjan onnellinen. He ovat minulle tärkeitä ystäviä, joiden kanssa erityisesti haluan jakaa tämän jännittävän kihla-ajan ja joiden kanssa haluan juhlia avioitumistani :)
Vaikka vihkimisemme tapahtuu maistraatissa muutaman todistajan läsnäollessa, haluan siihen silti jotain pientä ekstraa. Voisihan sen hoitaa nopeasti vaan alta pois ja järjestää juhlapaikalle hienon sisääntulon. Haluan kuitenkin maistraattivihkimisestämme kauniin ja tunnelmallisen tapahtuman, vaikka se nopeasti meneekin. Homma menee seuraavanlaisesti, mikäli ei haluta mitään ylimääräistä: Ollaan ajoissa paikalla, allekirjoitetaan papereita, vihkijä kysyy sormuksista ja odotetaan vihkimistä. Vihkijä kutsuu sisään vihkihuoneeseen, lukee vihkikaavan, esittää kysymykset ja sitten vaihdetaan sormukset (mikäli sellaiset on ja halutaan ne vaihtaa). Sitten vihkijä onnittelee ja antaa vihkitodistuksen ja ollaan valmiita lähtemään.
Meille tulee maistraattiin seitsemän vierasta. Kaasot (2 kpl), bestman, sulhon äiti puolisonsa kanssa, minun äiti ja minun kummitäti. Näiden lisäksi vielä valokuvaaja. Kaasoilla ja bestmanilla on kyllä kädet täynnä hommia vihkimisen ajan, muut vieraat puolestaan saavat katsella vaan. Bestmanilla on onneksi videokamera, ja hän onkin lupautunut kuvaamaan vihkimisen. Näytämme sitten juhlapaikalla vihkimisen vieraille varmaankin tietokoneelta (vähän pieni näyttö, mutta huomattavasti helpoin vaihtoehto). Toinen kaasoista saa pidellä sekä laukkuani, että kimppuani, kun toinen taas saa hoitaa mahdollisen musiikin, sormukset, sekä lukea meille runon.
Emme ole vielä varmoja siitä, että miten vieraiden vastaanottaminen hoidetaan. Vieraat on kutsuttu paikalle klo. 15.30 ja meidän pitää olla vähän aikasemmin paikalla. Järkevä vaihtoehto olisi siis sellainen, että jompikumpi kaasoista jää ottamaan vieraat vastaan, samalla kuin me allokirjoittelemme niitä papereita. Näin vieraat näkisivät meidät vasta vihkimistilanteessa. Toisaalta, jos vieraat ovat kovin aikaisin paikalla, voivat he minun puolestani tulla kanssamme odotushuoneeseen. Tätä täytyy vielä miettiä. Ei minulle kuitenkaan ole mikään ehdottomuus, että vieraat näkevät meidät vasta vihkimisessä.
Todennäköisesti meille tulee musiikit maistraattiin. Siinä on vaan vähän sähellystä, sillä laite täytyy viedä maistraattiin itse. Kannettava mankka olisi varmasti parempi vaihtoehto äänentoiston kannalta kuin tietokone, ja muutenkin helpompi. Kävelisimme sisään vihkihuoneeseen vasta, kun kaikki muut ovat jo siellä. Toisaalta haluaisin kovasti ne musiikit, sillä minulla on täydelliset kappaleet valittuna. Me pidämme todella paljon elokuvista. Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat aivan suosikkejamme, ja olen jopa aloittanut lukemaan kyseistä kirjaa, vaikka en lukemisesta niinkään välitä. Hobitin olenkin lukenut, mutta se olikin melko lyhyt! Joka tapauksessa, jos meille musiikit tulevat, niin ne ovat nämä lyhkäset pätkät:
Sisääntuloon:
Poistumiseen:
Kappaleet sopisivat muutenkin loistavasti, sillä kutsukortteihimme tuli lainattu pätkä Sormuksen ritarit -elokuvasta (esittelen ne kutsut sitten, kun ne ovat lähetysvalmiit). Olisi kutsussa ja vihkimisessä sitten selkeästi jotain yhteistä. Joitain kappaleita näiden mahtavien elokuvien soundtrackeilta tullaan varmasti kuulemaan juhlassa taustamusiikkina.
Sisääntulomusiikin jälkeen sitten olisi vihkimisen vuoro. Vihkikaava on lyhykäisyydessään tämä (kopsasin tämän suoraan maistraatin sivuilta):
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien
yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on
tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda
onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset: "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi):
tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne
häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien
läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen
Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn
kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Jos sormuksia vaihdetaan (ei pakollista), lausutaan seuraavasti: "Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa
(Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne". Lopuksi vuorossa
on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette
keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne
rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen
hyväksi.
Harkitsimme sitä, että sormukset olisi vaihdettu vasta hääjuhlassa, mutta onhan se paljon virallisemman tuntuista tehdä maistraatissa. Varsinkin nyt, kun vihkiminen videokuvataan. Tästä päästiinkiin hyvin minua askarruttaneeseen pieneen yksityskohtaan, meinaan sormustyynyyn. Toisaalta haaveilisin jostain nätistä sormustyynystä, mutta toisaalta mietin, että onkohan se vähän epäkäytännöllinen ja noh - turha. Emme ole budjetoineet sormustyynyyn mitään, mutta eipä se isoa lovea budjettiin tekisi. Katsotaan nyt, että millaisissa rasioissa sormukset saadaan, kun ne tulevat Kultajousen sepältä. Jos ne ovat nätit, niin varmaan pysytään niissä. Jos ne taas ovat jotkut ihan rumat tai hankalat, niin voisi sen sormustyynyn hankkia. Alla oleva tyyny Juhla Centeriltä olisi maailman ihanin, mutta en oikeasti edes tiedä, että miten ne sormukset tuohon laitetaan. Onkohan tuossa piilossa jotkut narut vai miten ne siihen tulee? :D
Sitten sormustenvaihdon ja tuon avioliittoilmoituksen jälkeen kaaso lukee vielä runon. Siitä hetkestä lähtien, kun näin apassi-intiaanien avioliittoruokouksen, tiesin sen tulevan meidän häihin. Runo sopii mielestäni täydellisesti nimenomaan siviilivihkimiseen, koska se on niin maanläheinen. Miksei se tosin menisi kirkollisessakin vihkimisessä. Siellä tosin luetaan kauniita raamatunpätkiä muutenkin.
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
-apassi-intiaanien avioliittorukous-
Runon jälkeen sitten vihkijän kättely ja poistumismusiikki soimaan. Kaasot ja bestman ohjaavat vieraita sitten eteenpäin. Laitamme hääinfoonkin maistraattivieraille tiedon siitä, että vihkimisen ja juhlan väliin jää pari tuntia aikaa, kun hääpari on valokuvattavana. Vieraat voivat jo halutessaan mennä juhlapaikalle odottelemaan. Tässä on muuten myös yksi syy, miksi emme haluneet kaikkia vieraita maistraattiin. Nämä vieraat ovat niin läheisiä ja tärkeitä meille, että he tuskinpa odottelusta pahastuvat. He tietävät olevansa etuoikeutettuja siinä, että heidät kutsuttiin myös maistraattiin.
Tulipas hyvä fiilis tämän postauksen kirjoittamisesta. Jotenkin ajatus maistraattivihkimisestä on yleensä sellainen karu tilaisuus, jossa hoidetaan asia nopeasti alta pois. Nopea tilaisuus tämäkin on, mutta näillä pienillä asioilla saamme vihkimisestä juuri meidän näköisen ja juuri täydellisen meille :)
Edit. 25.8. Olemme päättäneet kirjoittaa vielä omat valat, jotka lausumme sormusten vaihdon jälkeen. Vähän jännittää tämä osio, sillä valat ovat mielestäni erittäin henkilökohtainen asia. Eiköhän kuitenkin uskalleta lukea ne ääneen, kun maistraatissa on niin vähän ihmisi katselemassa.
Melko usein hääjuhla on aivan toisena päivänä kuin vihkiminen, mikäli vihkiminen tapahtuu maistraatissa. Yksi syy on tietysti se, että monesti vain toisen kuuluessa kirkkoon halutaan avioliitolle kirkollinen siunaus. Toiset sitten haluavat muuten vain järjestää juhlat jonakin lauantaina. Onhan se helpompaa kauempaa tuleville vieraille ja muutenkin juhlia saa koko päivän. Mikäli meidät olisi vihitty juhlapaikalla, olisi päivä ollut ehdottomasti lauantai.
Meille oli kuitenkin ihan selvää kun maistraattihäistä sovittiin, että päivä on perjantai ja juhlat samana iltana. Olen ollut jopa sellaisissa häissä, että vihkiminen oli torstaina (ensimmäinen päivä joka esteiden tutkimisen jälkeen oli mahdollinen) ja pienimuotoinen juhla heti siihen perään. Mutta meille perjantai oli ainoa vaihtoehto, seuraavista syistä:
Haluamme juhlia häitämme samana päivänä, kun meidät vihitään
Haluan olla vihkimisessä morsiuspuvussa ja kaikkista kauneimillani, ja toisaalta haluan laittautua morsiustyyliin ainoastaan yhden kerran
Koska häät järjestetään hyvin nopealla aikataululla, on palvelujen saanti perjantaille varmasti helpompaa kuin lauantaille. Kesällä tämä olisi varmasti korostunut enemmän, syksy kun ei ole sesonkiaikaa
Ei tarvitse valokuuvaajaa kuin yhdelle päivälle, haluamme kuitenkin saada vihkimisenkin kuville
Perjantaina voi juhlia ihan yhtä lailla kuin lauantaina, seuraava päivä on kuitenkin yleensä vapaapäivä
Ainoa miinuspuoli perjantaissa on, että se ei ole vapaapäivä minulle ja sulholle, joten joudumme lintsaamaan kouluistamme. No, suodaan se yksi päivä meille, ei sitä naimisiin mennä kuin kerran elämässä. Muutenkin olemme kovin tunnollisia ja hyviä opiskelijoita kumpikin, poissaoloja ei tosiaan olla otettu turhaan tai pikkuflunssien takia. Ja onhan moni meidänkin luokkalainen saanut parin päivän luvallisia poissaoloja lomamatkojen vuoksi, vaikka periaattessa ne luvattomiksi luokitellaankin. Joten enköhän minä nyt helkkari soikoon saa olla hääpäivänäni koulusta pois, etenkin kun nuo perjantait meillä yleensä ovat kovin lyhyitä päiviä :)
Niille vieraille, jotka tulevat kauempaa, on jo ajoissa informoitu päivästä, jotta he voivat pyytää sitä kokonaan vapaaksi. Suurin osa vieraista on kuitenkin Tampereelta, ja suurin osa on joko päivätyöläisiä tai opiskelijoita. Hääjuhlamme alkaa kuudelta, joten kyllä kaikkien luulisi sinne ehtivän. Ainakin ne ehtivät, joille meidän häihin osallistuminen on tärkeää. Ja se taas on tärkeää meille, että vieraat oikeasti haluavat osallistua häihimme :)
Meistä kumpikin on lapsena kastettu evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi ja olemme saaneet enemmän tai vähemmän kristillisen kasvatuksen. Tapakristillisen on varmaankin sopiva sana. Meidän kotona on kyllä puhuttu taivaasta ja Jumalasta, on juhlittu joulua ja pääsiäistä ja niin edelleen. Meillä ei kuitenkaan ole koskaan rukoiltu sen kummemmin eikä käyty kirkossa muuten, mitä nyt koulusta sinne vietiin. Kun piti ilmoittautua riparille, minä ilmoitin etten mene. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lopulta äitini sai minut lahjottua sinne ja kävin rippikoulun. Sanoin ottavani Jumalan uskon, vaikka en tarkoittanut sanomistani. Sulho on myös käynyt rippikoulun aikanaan.
Molemmat meistä on eronnut kirkosta täysi-ikäisenä. Itse olisin eronnut jo ennemmin, mutta koska äitini on seurakunnalla töissä, hän ei antanut lupaa (se ei olisi kuulemma näyttänyt hyvältä, huoh...). Erosin sen takia, koska en usko kirkon sanomaan. En halua kuulua johonkin, mihin en usko. Sulho ei usko myöskään, mutta häntä huolettaa enemmän kirkollisveron maksaminen. Tässä kohtaa sanon, että mielestäni uskonnoissa ei ole mitään väärää, enkä yritä sanoa oman vakaumukseni olevan ainut ja oikea. Jokainen tekee ja uskoo siihen mitä oma sydän sanoo <3
Pari vuotta sitten haaveilin kirkollisesta vihkimisestä ja liityinkin jopa hetkeksi takaisin kirkkoon (kauaa en tosin viihtynyt, sillä en pystynyt huijaamaan itseäni). Olisin todella kovasti halunnut vihkimisen Tampereen tuomiokirkossa. Kyllähän kirkkohäät ovat todella hienoja ja mahtipontisia tapahtumia. Sulhanen on sanonut, että voisi kyllä liittyä kirkkoon häiden ajaksi jos minä niin toivoisin. Lisäksi hän on sanonut, että hän voisi kastaa mahdolliset tulevat lapsemme, koska niin on tapana tehdä. Eieiei!!!! Ehkä minä olen vähän vastarannan kiiski, kun en "halua noudattaa perinteitä", mutta tuntisin itseni todella tekopyhäksi. Ja kyllä minua häiritsisi puheet Jumalasta omissa häissäni (saatika sitten rukoukset oman lapseni pään päällä!)
Siispä meille tulee siviilivihkiminen. Meille avioliitto merkitsee sopimusta jakaa loppuelämämme toistemme kanssa. Me haluamme solmia tämän sopimuksen Suomen valtion ja lain edessä. Emme Jumalan edessä, koska me emme usko Jumalaan. Tarkoituksemme oli alun perin järjestää vihkiminen juhlapaikalla, koska olisihan se ollut maistraattivihkimistä juhlavampi tilaisuus. Olisimme myös halunneet, että kaikki vieraat olisivat päässeet todistamaan kun sanomme "Tahdon." Nyt tätä hetkeä todistaa vain muutama ihminen, mutta minulla on itseasiassa ihan hyvä fiilis siitäkin. Jotenkin tuntuu nyt siltä, ettei sitä hetkeä tarvitsekaan päästä todistamaan muut kuin ne kaikkein läheisemmät ihmiset. Juhliin tulee sitten muut, kenen kanssa haluamme tuoretta avioliittoamme juhlistaa.
Siviilivihkimisen maine on pitkään ollut vähän sellainen "kakkosluokan häät" -tyyppinen. Onneksi asenteet on muuttumassa, etenkin kun juhlapaikkavihkiminen yleistyy koko ajan. Mutta vaikka menemmekin maistraatissa naimisiin, teemme saman lupauksen kuin juhlapaikalla tai kirkossakin (lukuunottamatta sitä Jumalan silmien edessä kohtaa). Vaikka tämä asia jakaakin morsiamet kahtia, olen iloinen siitä, että hääblogien maailmassa tätä kahtiajakoa ei niin vahvasti huomaa. Morsiamet (ainakin minun käsittääkseni) pystyvät samaistumaan toisiinsa, vaikka avioliitto solmittaisiinkin eri tavalla. Itse toki olen kiinnostunut blogeista, joissa mennään siviilisti naimisiin, mutta ihan yhtä lailla luen blogeja joissa on kirkollinen vihkiminen. Tärkeämpään rooliin nousee häiden suunnittelu ylipäänsä ja se, että saan seurata muiden morsianten matkaa avioliittoon ja jakaa omani (sulho kun ei kauaa jaksaisi häähössötystä kuunnella).
Oikein hyvää ja aurinkoista juhannusta muille morsiamille <3 Ja arvaktaapas muuten mitä, me mennään tänään katselemaan mahdollista juhlapaikkaamme, siitä lisää sitten myöhemmin. Ja ainiin, olemme olleet tänään sulhon kanssa kolme vuotta yhdessä :)
