Onnittelujen jälkeen ennen ruokailua oli vuorossa ohjelmaa. Moni vieraista ei tuntenut toisiaan etukäteen, joten halusimme tavalla tai toisella esitellä vieraat toisilleen. Päädyimme huiskutusleikkiin. Kaaso kyseli minun valitsemia kysymyksiä ja vieraat nostivat kätensä aina kun kysymys koski heitä.
Nämä kysymyksen olisivat muistitikulla, mutta olen lahjakkaasti onnistunut hukkaamaan kyseisen tikun. Laitan nämä nyt sitten ulkomuistista, eli jotakin saattaa unohtua. Kohdat menivät suunnilleen näin:
Ketkä ovat:
Morsiamen vanhemmat
Sulhasen vanhemmat
Morsiamen sisarukset
Sulhasen sisarukset
Sulhasen isovanhemmat (morsiamen ei kysytty, koska eivät olleet paikalla)
Sulhasen sedät ja tädit (-''-)
Morsiamen kummit
Sulhasen kummit
Morsiamen ystävät
Sulhasen ystävät
Yhteiset ystävät
Olleet morsiamen ristiäisissä?
Tunteneet sulhasen lapsesta asti?
Kenelle sulhanen aiheutti nuorempana harmaita hiuksia
Ovat nähneet kun morsian kilahtaa?
Ovat olleet sulhasen kanssa kalassa?
Tietävät kuka on Remu? (vastaus: meidän koira)
Odottavat ruokaa?
Haluavat toivottaa onnea tuoreelle hääparille?
Sen lisäksi, että vieraat nyt vähän näkivät ketä missäkin istuu, oli huiskutusleikki mukava tunnelmanluoja. En pidä mistään nolaavista leikeistä (kuten olen moneen kertaan blogissakin sanonut), mutta huiskutusleikki ei onneksi ole sellainen. Suoraan onnitteluista syömään siirtyminen olisi saattanut olla vähän jäykkää ja huiskutusleikki oli sopivan hauska ja sopivan lyhyt ohjelmanumero tähän väliin.
"Kenelle sulhanen aiheutti harmaita hiuksia nuorempana?"
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa!
Vihkiminen maistraatissa ei todellakaan ole niin hieno tilaisuus kuin kirkollinen vihkiminen tai siiviilivihkiminen juhlapaikalla, mutta kyllä meidän vihkimisessä silti oli lämmin ja koskettava tunnelma. Äidit itkivät kilpaa ja vähän meinasin herkistyä itsekin. Vaikka tila maistraatissa onkin melko ankea ja vaikka tilaisuus on lyhyt, olen silti erittäin tyytyväinen valintaamme mennä naimisiin maistraatissa. Kyllä edelleen se unelmieni vihkiminen olisi tapahtunut juhlapaikalla, mutta tämä meni hyvin näin. Koska halusimme mennä naimisiin mahdollisimman nopeasti, piti joistain haaveista luopua. Olisi ollut hyvin epätodennäköistä saada se unelmien juhlapaikka ja vihkijä halutulle päivälle muutamassa kuukaudessa. Vielä kun ottaa huomioon, että tarkoituksenamme oli mennä naimisiin mahdollisimman edullisesti. Budjetti vaan venyi ja paukkui mitä pidemmälle kuvioit selvisivät. Vieraana maistraatissa olivat molempien äidit, Ollin äidin mies, minun kummitäti, kaasot ja bestman sekä Ollin veli avustamassa musiikin kanssa. Kaikki häävieraat näkivät sitten vihkimisemme videolta heti hääjuhlan alkajaisiksi.
Bestman valmistautuu videokuvaukseen
Kiva alkuhäslinki :)
Sitten päästiin aloittamaan. Sisääntulomusiikkina meillä oli tämä:
Tässä kohtaa vihkijä selosti sen pienen alkuhöpinän, että avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen jne... Hyvin nopeasti mentiin kuitenkin itse asiaan.
Kumpikin vastasi myöntävästi. Seuraavana luimme valat toisillemme ja vaihdoimme sormukset.
Mietin valojen kirjoittamista tänne blogiin, mutta ne ovat niin henkilökohtaiset että jätän kirjoittamatta. Tuosta ylemmästä kuvasta niitä voi toki yrittää tihrustaa, jos asia sattuu todella kiinnostamaan :)
Toinen kaasoista luki vielä apassi-intiaanien avioliittorukouksen, joka on mielestäni kaunis runo ja sopii maanläheisyytensä vuoksi erityisen hyvin siviilivihkimiseen.
Apassi-intiaanien avioliittorukous:
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
Sitten oltiinkin jo valmiita. Ei muuta kuin kättely vihkijän kanssa, paperi käteen ja menoksi. Unohdimme muuten kokonaan, että jossain kohtaa vihkimisen aikana on tapana suudella.
Poistumismusiikki oli tämä:
Olen muuten todella tyytyväinen musiikkivalintoihimme. Ne sopivat täydellisesti <3
Herra J & Rouva A-J.
Tässä vaiheessa maailman onnellisimmat <3
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa!
Näin kuukauden verran häiden jälkeen alkaa ajatukset olla yhä vähemmän hääblogin puolella. Perjantaina saatiin kuitenkin loputkin hääkuvat, joten siinä mielessä on hääjuttuja tänä viikonloppuna tullut mietittyä. Sain tilattua kiitoskortit ja pistin tilaukseen Ifolorilta kuvakirjankin. Blogin puolella jatkan hääpäivän purkua kirjoittamalla hääparin apulaisista. Kuvat on otettu potrettikuvauksen yhteydessä.
Minulla oli siis kaksi kaasoa, jotka ovat hyviä ystäviäni. Ollin bestman oli myös hänen hyvä ystävänsä ja bestman toimi myös seremoniamestarina sekä vihkimisen videokuvaajana. Lisäksi apulaisena meillä oli Ollin pikkuveli. Hän toimi kuskinamme ja vihkimisessä hoiti musiikin. Kaasojen ja bestmanin pukeutuminen oli melko mustaa ja heidän asuissaan oli punaiset yksityiskohdat. Onneksi kuskinkin kravaatti sattumalta sopi väriteemaan.
Minä & Kaasot
Olli & Bestman
Hääpari & kaikki apulaiset
Vähän sen näköisiä olemme, että apulaiset tekevät parhaillaan jotain typerää:D
Minua luukunottamatta näyttää hautajaisseurueelta. Mutta mitäpä tuosta, mielestäni hääseurueemme tyyli oli erittäin onnistunut! :)
Vielä irvistykset multa ja Ollilta.
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa!
Kummankin polttarit on nyt takana päin. Sulhon polttareita juhlittiin viikko sitten ja minun eilen. Sulhasen polttarit olivat hyvin äijämäiset. Oli mikroautoilua ja ammuntaa. Lisäksi hän joutui hyppäämään jonkun liiaanin kanssa sillalta kylmään veteen (yök) ja sen lisäksi hän joutui stripparin ruoskittavaksi (yökkk!). Vähänkö ällötti kun hän kertoi, että hänen naamansa oli ollut sen stripparin silareiden välissä. Kysyin vaan, että kai pesit naaman ennen kuin tulit minua sen jälkeen pussailemaan :D. Noh, eiköhän nuokin jutut kuulu asiaan miesten polttareissa :)
Omat polttarini olivat parhaat mahdolliset, mitä itselleni saatoinkaan toivoa. Sulhasen polttareissa oli vähän enemmän porukkaa kuin omissani. Olemme kutsuneet melko vähän vieraita häihimme ja se rajoitti tietysti polttariporukkaa. Polttareihini osallistui molemmat kaasot ja yksi kutsuttu ystävä (eräs toinen kutsuttu ei päässyt, koska hän oli kotiseuduillaan Lapissa).
Hermoilin polttareita etukäteen melko paljon, koska päivää pidettiin minulta salaisuutena. Lähinnä jännitin, että miten saan kouluaikatauluni sovitettua polttareihin. Aikaisemmin tällä viikolla minulle paljastettiin kuitenkin päivä ja kellonaika, tämän viikon lauantai ja lähtö viideltä aamulla, sekä pakkauslista. Mukaan piti ottaa passi, uikkarit ja pyyhe, meikit ja muut tökötit sekä iloinen mieli :)
Aamulla viiden jälkeen kotipihalla ja lähtövalmiina.
Lähdettiin meidän autolla ajelemaan kohti etelää, ja suunnaksi selvisi Helsinki. Toinen kaasoista ajoi autoa ensin, mutta vaihdettiin minut kohta kuskiski. En muuten ole koskaan ennen ajanut Helsingissä ja jännitin ajosuoritusta enemmän kuin itse määränpäätä. Ihan hyvin se meni lukuunottamatta sitä, että kerran ajoin vahingossa punaisia päin... Paluumatkalla taas olin koko ajan väärällä kaistalla. Mutta ratikan alle en jäänyt, mitä ehkä eniten pelkäsin :D
Ajettiin Helsingin satamaan ja noustiin Eckerö Linen m/s Finlandia laivaan. Suuntana oli siis Tallinna! Merenkäynti oli todella kovaa. Vaikka oli todella aurinkoinen päivä, niin merellä tuuli kiitettävästi. Laivamatkalla syötiin aamupalabuffetissa, pelattiin vähän pelikonetta ja istuskeltiin kannella.
Kuun päästiin Tallinnaan, hypättiin heti taksiin. Määränpäänä oli Viimsi Tervis Spa. Mentiin siis kylpylään saunomaan ja lilluskelemaan. Kylpylässä oli todella hienot saunat. Lisäksi meille kaikille oli hieronnat varattuna.
Kävimme jo suihkussa ja laittaiduimme ennen hierontoja ja menimme syömään kylpylän ravintolaan hierontojen jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että olen parempaakin ceasar-salaattia syönyt, mutta ruoka oli ihan ok. Meinasimme ensin mennä syömään keskustaan tai sataman lähelle, mutta tuossa kohtaa oltiin jo todella nälkäisiä. Ruoan jälkeen otettiin taksi Nordik-kauppakeskukseen (vai mikä sen nimi nyt olikaan). Ostin vähän tuliaisia itselleni ja sulhaselle. Kyseisessä kauppakeskussa on meinaan se hyvä kauppa, jossa myydään alennettuja Onlyn, Vero Modan, Jack & Jonesin, Espritin jne. vaatteita. Lisäksi ostin laatikollisen Battery-energiajuomaa :D
Onnellinen morsian, kiitollinen ihanista ystävistä, parhaista polttareista sekä tietty tulevasta aviomiehestään <3
Sitten olikin jo aika suunnata kotia kohti. Paluumatkalla täyttelin sellaisen kivan kyselyn meistä. Lisäksi kuunneltiin karaoke-esityksiä (ahh...) ja pelattiin pelikoneita. Sitten ajettiin kotiin Tampereelle. Oli todella pitkä päivä, nukkumaan pääsin joskus yhden aikaan. Toisaalta on hyvä, että polttarit eivät kestäneet yön yli. Minulla on meinaan neljä koetta ensi viikolla, joten aikataulu on hieman tiukka... Lisäksi vielä olisi tietysti joitain hääjuttuja järjestettävän. Mutta polttarini olivat aivan mahtavat, tosiaan paremmat mistä olisin koskaan voinut uneksia! On sitäpaitsi erittäin virkistävää päästä käymään Suomen rajojen ulkopuolella, vaikkakin vain yhdeksi päiväksi. Nyt on kyllä rentoutunut olo, jaksaa hoitaa kouluasiat ja loput hääjärjestelyt :)
Emme osta mekkoja kaasoillemme, emmekä edellytä heiltä tietynlaista mekkoa (tai mekkoa ylipäänsä). Väritoiveen olen kaasoille kuitenkin esittänyt: toivon heidän pukeutuvan kokomustiin. Mielestäni musta on kaunis ja juhlava väri, ja sopii kaason mekon väriksi hyvin, etenkin syksyllä ja talvella. Musta on sellainen väri, jota kaasoni varmasti entuudestaan omistavat. Sen lisäksi lupauduin lainaamaan heille mustia vaatteita ja kenkiä, mikäli tarve vaatii. Kaasot kuitenkin haluavat ostaa uudet mekot, ja ovat kyselleet minulta mielipiteitäkin. Olen vain sanonut, että sellainen jolle on myöhemminkin käyttöä. Olen ostanut kaasoille punaiset hiuskukkaset. Se yhdistää kaasoja entisestään, sillä parille vieraalle olen sanonut, että saa pukeutua mustaan.
Bestman sen sijaan pukeutuu pukuun ja hänelle tulee musta kravatti sekä punainen taskuliina. Sulhanenhan pukeutuu mustaan pukuun ilman liiviä, ja hänelle tulee punainen kravatti sekä valkoinen taskuliina. Bestman lainaa sulhasen mustaa solmiota, joten sitä ei tarvinnut ostaa. Bestmanilla ei myöskään ilmeisesti ole valkoista kauluspaitaa, mutta sulho lupasi lainata hänelle vanhaansa. Toivottavasti se ei ole kauhean iso bestmanille... :D Oikeasti mitä en välitä asiasta sen enempää. Kunhan on ne teemavärien mukaiset asusteet :)
Olemme jo jonkin aikaa sitten saaneet hankittua nämä tarvikkeet kaasoille ja bestmanille, mutta en ole saanut aikaseksi kirjoittaa aiheesta blogin puolella. Tässä kuitenkin hankinnat:
Kuvassa värit ovat melko vääristyneitä. Taskuliina ja hiuskukat eivät suinkaan ole oransseja, kuten tässä kuvassa näyttää. Tuota mustaa kravattia ei edes lasketa hääbudjettiin, sillä se olisi joka tapauksessa tullut hankittua sulhasen veljen hautajaisia varten. Kaasot saavat tietty pitää hiuskukat ja bestman taskuliinan.
Ajattelin antaa jotkut riipukset kaasoilleni lahjaksi häiden jälkeen. Sulhanen on taas miettinyt vievänsä bestmanin kiitokseksi syömään häiden jälkeen. Mitään älyttömän kalliita kiitoslahjoja ei ajateltu antaa, mutta jotain pientä kivaa kuitenkin :)
Ajattelin tehdä pienen postauksen kaasojeni rooleista ja tehtävistä. Minullahan on siis kaksi kaasoa, ja tässä tulee lista siitä, mihin heitä tarvitsen:
Halutessaan he voivat järjestää minulle polttarit. Tiedänkin sen jo, että polttarit on tulossa jossain kohtaa. Polttarit eivät olisi olleet minulle mikään välttämättömyys, mutta kiva kun kaasot haluavat sellaiset järjestää ja kiva viettää oikein erityistä aikaa ystävien kanssa. Ovat järjestämisestä vielä innoissaankin :)
Hääpäivän aamuna tarvitsen apua juhlapaikan koristelussa, ja mikäli kaasojen aikatauluihin sopii, niin he voisivat tulla apuun. He voisivat myös olla seuranani laittautumisessa.
Vihkimisessä kaasojen rooli on hyvin tärkeä, ja olenkin siitä jo kirjoittanut vihkimisen suunnittelupostauksessa. Neljän sukulaisen lisäksi kaasot ja bestman ovat ainoat, ketkä vihkimistä todistavat. Bestmanin kädet ovat täynnä jo siinä, kun hän videokuvaa vihkimisemme. Toinen kaasoista pitelee sekä laukkuani että kimppuani. Toinen sitten taas huolehtii musiikista, sormuksista ja lukee runon. Lisäksi jompikumpi kaasoista saa ohjata vieraat vihkihuoneeseen, sillä meidän pitää olla paikalla jo etukäteen.
Hääjuhlassa kaasot ennen kaikkea hoitavat kommunikoinnin henkilökunnan kanssa. Bestman on seremoniamestari, joten kaasojen ei tarvitse niinkään olla äänessä, elleivät sitten itse halua vetää jonkun ohjelmanumeron. Olen kuitenkin alkanut kallistua siihen, ettei meille mitään leikkejä tulisi. Tai jos tulee, niin joku yksi kiva, esimerkiksi huiskutusleikki tai tietokilpailu.
Joudumme siivoamaan todennäköisesti juhlapaikan heti hääiltana, helpoiten se menee kaasojen avustustuksella. (ei meille sen enempää siivousta tule, kuin että omat kamat autoon)
Tärkeimpänä se, että kaasot ovat tukenani hääpäivänä ja nauttivat juhlasta!
Katselin yhtenä päivänä Bridezillas-ohjelmaa ja rupesi oikein toden teolla ärsyttämään. Morsian kielsi kaasoaan ottamasta aurinkoa ennen häitä, jotta kaaso ei olisi häntä ruskettuneempi !?! Ja onhan näitä, että morsian käskee kaasoja laihduttamaan! Lisäksi ärsyttää, että kaasot laitetaan tekemään kaiken maailman tehtäviä, jotka kuuluisivat hääparille. Saatika sitten, että kaasot laitetaan maksumieheksi koristeissa sun muissa asioissa, jotka eivät todellakaan kuulu hänen maksettavakseen. Ja sitten jos kaaso ei kiltisti kaikkeen tähän suostu, niin hirviömorsian repii pelihousunsa ja ystävyys on vaakalaudalla. Enemmän tämä tuntuu olevan sellaista jenkkitouhua, onneksi. Välillä itseasiassa mietin, että onkohan koko sarja ihan näytelty (saman vaikutelman saa kyllä kaikista jenkkien reality -sarjoista). Hurjanhauskaa viihdettä sarja kuitenkin on, sitä ei voi kieltää!
Omista kaasoistani olen hurjan onnellinen. He ovat minulle tärkeitä ystäviä, joiden kanssa erityisesti haluan jakaa tämän jännittävän kihla-ajan ja joiden kanssa haluan juhlia avioitumistani :)
Vaikka vihkimisemme tapahtuu maistraatissa muutaman todistajan läsnäollessa, haluan siihen silti jotain pientä ekstraa. Voisihan sen hoitaa nopeasti vaan alta pois ja järjestää juhlapaikalle hienon sisääntulon. Haluan kuitenkin maistraattivihkimisestämme kauniin ja tunnelmallisen tapahtuman, vaikka se nopeasti meneekin. Homma menee seuraavanlaisesti, mikäli ei haluta mitään ylimääräistä: Ollaan ajoissa paikalla, allekirjoitetaan papereita, vihkijä kysyy sormuksista ja odotetaan vihkimistä. Vihkijä kutsuu sisään vihkihuoneeseen, lukee vihkikaavan, esittää kysymykset ja sitten vaihdetaan sormukset (mikäli sellaiset on ja halutaan ne vaihtaa). Sitten vihkijä onnittelee ja antaa vihkitodistuksen ja ollaan valmiita lähtemään.
Meille tulee maistraattiin seitsemän vierasta. Kaasot (2 kpl), bestman, sulhon äiti puolisonsa kanssa, minun äiti ja minun kummitäti. Näiden lisäksi vielä valokuvaaja. Kaasoilla ja bestmanilla on kyllä kädet täynnä hommia vihkimisen ajan, muut vieraat puolestaan saavat katsella vaan. Bestmanilla on onneksi videokamera, ja hän onkin lupautunut kuvaamaan vihkimisen. Näytämme sitten juhlapaikalla vihkimisen vieraille varmaankin tietokoneelta (vähän pieni näyttö, mutta huomattavasti helpoin vaihtoehto). Toinen kaasoista saa pidellä sekä laukkuani, että kimppuani, kun toinen taas saa hoitaa mahdollisen musiikin, sormukset, sekä lukea meille runon.
Emme ole vielä varmoja siitä, että miten vieraiden vastaanottaminen hoidetaan. Vieraat on kutsuttu paikalle klo. 15.30 ja meidän pitää olla vähän aikasemmin paikalla. Järkevä vaihtoehto olisi siis sellainen, että jompikumpi kaasoista jää ottamaan vieraat vastaan, samalla kuin me allokirjoittelemme niitä papereita. Näin vieraat näkisivät meidät vasta vihkimistilanteessa. Toisaalta, jos vieraat ovat kovin aikaisin paikalla, voivat he minun puolestani tulla kanssamme odotushuoneeseen. Tätä täytyy vielä miettiä. Ei minulle kuitenkaan ole mikään ehdottomuus, että vieraat näkevät meidät vasta vihkimisessä.
Todennäköisesti meille tulee musiikit maistraattiin. Siinä on vaan vähän sähellystä, sillä laite täytyy viedä maistraattiin itse. Kannettava mankka olisi varmasti parempi vaihtoehto äänentoiston kannalta kuin tietokone, ja muutenkin helpompi. Kävelisimme sisään vihkihuoneeseen vasta, kun kaikki muut ovat jo siellä. Toisaalta haluaisin kovasti ne musiikit, sillä minulla on täydelliset kappaleet valittuna. Me pidämme todella paljon elokuvista. Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat aivan suosikkejamme, ja olen jopa aloittanut lukemaan kyseistä kirjaa, vaikka en lukemisesta niinkään välitä. Hobitin olenkin lukenut, mutta se olikin melko lyhyt! Joka tapauksessa, jos meille musiikit tulevat, niin ne ovat nämä lyhkäset pätkät:
Sisääntuloon:
Poistumiseen:
Kappaleet sopisivat muutenkin loistavasti, sillä kutsukortteihimme tuli lainattu pätkä Sormuksen ritarit -elokuvasta (esittelen ne kutsut sitten, kun ne ovat lähetysvalmiit). Olisi kutsussa ja vihkimisessä sitten selkeästi jotain yhteistä. Joitain kappaleita näiden mahtavien elokuvien soundtrackeilta tullaan varmasti kuulemaan juhlassa taustamusiikkina.
Sisääntulomusiikin jälkeen sitten olisi vihkimisen vuoro. Vihkikaava on lyhykäisyydessään tämä (kopsasin tämän suoraan maistraatin sivuilta):
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien
yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on
tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda
onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset: "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi):
tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne
häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien
läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen
Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn
kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Jos sormuksia vaihdetaan (ei pakollista), lausutaan seuraavasti: "Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa
(Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne". Lopuksi vuorossa
on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette
keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne
rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen
hyväksi.
Harkitsimme sitä, että sormukset olisi vaihdettu vasta hääjuhlassa, mutta onhan se paljon virallisemman tuntuista tehdä maistraatissa. Varsinkin nyt, kun vihkiminen videokuvataan. Tästä päästiinkiin hyvin minua askarruttaneeseen pieneen yksityskohtaan, meinaan sormustyynyyn. Toisaalta haaveilisin jostain nätistä sormustyynystä, mutta toisaalta mietin, että onkohan se vähän epäkäytännöllinen ja noh - turha. Emme ole budjetoineet sormustyynyyn mitään, mutta eipä se isoa lovea budjettiin tekisi. Katsotaan nyt, että millaisissa rasioissa sormukset saadaan, kun ne tulevat Kultajousen sepältä. Jos ne ovat nätit, niin varmaan pysytään niissä. Jos ne taas ovat jotkut ihan rumat tai hankalat, niin voisi sen sormustyynyn hankkia. Alla oleva tyyny Juhla Centeriltä olisi maailman ihanin, mutta en oikeasti edes tiedä, että miten ne sormukset tuohon laitetaan. Onkohan tuossa piilossa jotkut narut vai miten ne siihen tulee? :D
Sitten sormustenvaihdon ja tuon avioliittoilmoituksen jälkeen kaaso lukee vielä runon. Siitä hetkestä lähtien, kun näin apassi-intiaanien avioliittoruokouksen, tiesin sen tulevan meidän häihin. Runo sopii mielestäni täydellisesti nimenomaan siviilivihkimiseen, koska se on niin maanläheinen. Miksei se tosin menisi kirkollisessakin vihkimisessä. Siellä tosin luetaan kauniita raamatunpätkiä muutenkin.
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
-apassi-intiaanien avioliittorukous-
Runon jälkeen sitten vihkijän kättely ja poistumismusiikki soimaan. Kaasot ja bestman ohjaavat vieraita sitten eteenpäin. Laitamme hääinfoonkin maistraattivieraille tiedon siitä, että vihkimisen ja juhlan väliin jää pari tuntia aikaa, kun hääpari on valokuvattavana. Vieraat voivat jo halutessaan mennä juhlapaikalle odottelemaan. Tässä on muuten myös yksi syy, miksi emme haluneet kaikkia vieraita maistraattiin. Nämä vieraat ovat niin läheisiä ja tärkeitä meille, että he tuskinpa odottelusta pahastuvat. He tietävät olevansa etuoikeutettuja siinä, että heidät kutsuttiin myös maistraattiin.
Tulipas hyvä fiilis tämän postauksen kirjoittamisesta. Jotenkin ajatus maistraattivihkimisestä on yleensä sellainen karu tilaisuus, jossa hoidetaan asia nopeasti alta pois. Nopea tilaisuus tämäkin on, mutta näillä pienillä asioilla saamme vihkimisestä juuri meidän näköisen ja juuri täydellisen meille :)
Edit. 25.8. Olemme päättäneet kirjoittaa vielä omat valat, jotka lausumme sormusten vaihdon jälkeen. Vähän jännittää tämä osio, sillä valat ovat mielestäni erittäin henkilökohtainen asia. Eiköhän kuitenkin uskalleta lukea ne ääneen, kun maistraatissa on niin vähän ihmisi katselemassa.
Olen jo jonkin aikaa sitten pyytänyt kaasot itselleni. Kirjoitin alkuvuodesta blogissa, että askartelisin kaasoilleni "tuletko kaasokseni" -paketit. No enpä askarrellut, vaan pyysin ihan suullisesti. Mietin myös, että voinko pyytää kaasot pari vuotta ennen häitä. Kyllä pyysin. Kaasot olivat todella innoissaan kuitenkin siitä, että päätimme aikaistaa häitämme, ja itseasiassa ennen lopulliusta päätöstä toisen kaason kanssa tästä juttelinkin :)
Kaasoiksi pyysin kahta hyvää ystävääni, ellei voi jopa sanoa että parhaita ystäviäni. Sellaisia ystävyyssuhteita minulla ei ole, että oltaisiin oltu kuin paita ja peppu sitten lapsuusaikojen. Koska olen vaihtanut paikkakuntaa, ovat vanhat ystävyyssuhteet hiljalleen sammuneet. Toki teiniaikojen bestikseni kanssa olemme ystävät edelleen, vaikka matkaa välillämme onkin. Hän onkin ainoa vanhoista ystävistäni, joka häihimme saa kutsun. Kaasot olen tuntenut nyt muutaman vuoden ajan ja olemme hyvin läheisiä kummankin kanssa. Molemmat tuntevat myös sulhon erittäin hyvin ja sulho pitää kummastakin.
Aiemmin suunnittelin, että haluaisin askarrella kaasoilleni "Tuletko kaasokseni" -laatikon, mutta se jäi tällä kertaa toteuttamatta. Kaasot pyysin kaasoikseni ihan kasvotusten, ja onnekseni kummatkin suostuivat. Halusin kuitenkin antaa kaasoilleni jotain, joten kokosin heille pienet pussukat.
Häittemme väriteeman mukaisesta ruusulahjakassista löytyi siis suklaarasia, punainen kynsilakka, henkilökohtainen viesti kaasolle, infokirje häitämme koskien, valokuvat minusta ja sulhosta sekä minusta ja kaasosta, valokuva teemaväreistä sekä inspiraatiovalokuva pöytäkoristelusta. Meinasin ostaa pussukoihin kaasoille punaiset hiusruusukkeet, mutta ajattelin, että parempi jos mennään sitten yhdessä katsomaan niitä.
Kumpikin kaaso oli pussukasta iloinen ja otettu. He ovatkin kuulemma jo suunnitelleet polttareita minulle. Asiat ovat muutenkin edistyneet hieman, esimerkiksi kutsukortit tulivat Ifolorilta. Esittelen ne vasta sitten, kun ne lähtevät :)
Minulla on kaksi hyvää ystävää, jotka haluan pyytää kaasoikseni. Uskon, että jos kyseiset ystäväni eksyisivät blogiini ja näkisivät tämän, he tietäisivät minun tarkoittavan heitä. Vaikka emme ole olleet ystäviä lapsuudesta saakka, he ovat minulle korvaamattoman tärkeitä. Pidän myös tärkeänä kaasojen valinnassa sitä, että voisin itse iloisin mielin suostua heille kaasoksi.
Haluan kaasot, jotka ovat tukenani ennen tärkeää päivääni ja sen aikana. Haluan kaasojeni jakavan kanssani sen onnen, jota naimisiin menooni kuuluu. En halua, että tehtävä on kaasoille pakkopullaa, vaan toivon että suostuessaan he oikeasti ovat iloisia tehtävästä.
En oleta, että kaasojen ptäisi hoitaa puolestani minulle kuuluvat asiat. Haluan itse olla vastuussa hääpäiväni onnistumisesta, mutta kaasojeni tulisi ohjata asioita päivänä toivomaani suuntaan. Meille tulee siviilivihkiminen juhlapaikalla ja voi olla, että vieraat eivät ole sellaisessa ennen olleet eivätkä näin ollen tiedä miten kussakin tilanteessa toimia. Esim. olen nähnyt kuvia siviilivihkimisestä, jossa vieraat eivät nousseet seisomaan hääparin saapuessa vihkipaikalle. En itse missään nimessä haluaisi tuollaista tapahtuvan omissa häissäni! Tällaisissa tilanteissa, joissa ihmiset ovat yksinkertaisesti tietämättömiä siitä miten toimia, kaasot ovat korvaamattomia!
Häihimme on aikaa vielä yli kaksi vuotta. Kovasti kutkuttaisi pyytää kaasoja jo nyt, mutta toisaalta mietin, että onkohan silti hieman liian aikaista. Toisaalta, miksi pitäisi odottaa, kun todennäköisesti kaasotkin jo odottavat tulevansa pyydetyksi tehtävään. Mietin, että pyytäisinkö kaasot ennen vai jälkeen hääpäivän lopullista päättämistä (lue: juhlapaikan varaamaista). Toisaalta olisi hyvä, että hääpäivä on lyöty lukkoon. Toisaalta taas haluaisin kaasot tuekseni alusta alkaen. Enkä yksinkertaisesti malttaisi olla pyytämättä heitä.
En haluaisi pyytää kaasoja puhelimen välityksellä, enkä edes kasvotusten. Vähintään haluan antaa kaasoille "Tuletko kaasokseni" -kortin. Nyt olen kuitenkin ajatellut askartelevani kaasoille boksin, joka antaa osviittaa (onpa typerästi sanottu!) häiden teemasta. Lisäksi boksissa voisi olla joku koru, jota kaaso voisi pitää häissä. Tämän vuoksi sitten pitäisi taas lyödä häiden teema lukkoon.
