Vihkimisen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa ottaa potrettikuvia, mutta kuvien ottamiseen meni ainoastaan reilu tunti. Tässä vaiheessa kaasot, bestman ja valokuvaaja lähtivät juhlapaikalle kun taas minä, Olli ja kuski lähdettiin pienelle ajelulle. Kauaa ei tarvinnut ajella ja suuntasimme kuudeksi juhlapaikalle.
Alkumaljat valmiina
Kaaso ottamassa vieraita vastaan.
Kuten jo tiedättekin, ei suurin osa vieraistamme ollut paikalla vihkimisestämme. Bestman omistaa videokameran ja näimme tämän hienona mahdollisuutena ottaa kaikki vieraat mukaan vihkimiseen - päätimme siis videokuvata vihkimisemme ja näyttää sen vieraille. Video näytettiin vieraille kuudelta, heti kun kaikki olivat saapuneet paikalle. Saimme kiitosta videon näyttämisestä ja valokuvaajan nappaamista kuvista näimme, että joitakin vieraita video laittoi itkettämään.
Videon jälkeen bestman kuulutti jotakuinkin näin: "Hyvät juhlavieraat, Herra J... ja Rouva A... Eikun Rouva A...-J... !" Sitten saavuimme paikalle ja saimme aplodit.
Seuraavaksi oli vuorossa alkumalja. Bestman piti piti ihan lyhyen maljapuheen. Tämän jälkeen oli onnittelujen vuoro.
Vähän alkoi itseänikin itkettää, kun onnittelujonossa oli paras ystäväni teinivuosilta <3
Kun onnittelukierros oli ohi, oli vuorossa pientä ohjelmaa ennen ruokailua. Palaan tähän seuraavassa postauksessa :)
Kuvat Petra Vii Photography - ethän kopioi ilman lupaa.
Huh kun aika on mennyt nopeasti. Kun päätimme hääpäivästä, oli häiden järjestelemiseen aikaa 4 kuukautta. Kolme kuukautta takana ja enää yksi edessä. Mikään rauhallinen kuukausi tästä ei ole tulossa, päin vastoin. Koulu pitää minut todella kiireisenä, sillä nyt on kokeita ja paljon! Sinänsä ihan hyväkin, ettei pelkät hääkuviot pyöri päässä koko aikaa. Hääjärjestelyissäkin toki riittää hommaa, vaikka suurin osa asioista tietty on jo hoidettu.
Tänään oli muuten myös viimeinen päivä vierailla ilmoitautua! Kaikki eivät olleet ennen tätä päivää ilmoittautuneet, vaan osa oli olettanut, että tiedämme heidän tulostaan muutenkin (esim kaikki sisarukset!). Yksi ystäväpariskunta oli vielä kokonaan ilmoittautumatta. Laitoin viestiä ja he ovat kyllä tulossa, ilmoittautuminen oli vain unohtunut. Yhden sukulaispariskunnan kohdalla ei tiedetty, että tuleeko yksi vai kaksi (lastenhoitokuvioista johtuen). He lupasivat huomiseen mennessä selvittää, että osallistuuko vain toinen vai molemmat.
Jos jatkot tulee, jatkomekon kavennus (minä & anoppi)
Palaveri kukkakaupassa (yhdessä)
Palaveri valokuvaajan kanssa (yhessä)
Eiköhän tuossa ole kaikki. Aika paljon hommaa, mutta asian kerrallaan kun hoitaa, niin hyvää tulee. Mutta siis apua!!! Tasan kuukauden päästä olen vaimo! Tähän aikaan hääjuhlakin jo loppuu, eli olemme joko matkalla hääyön viettoon hotellille tai matkalla jatkoille. Vähiin käy aika ennen kuin loppuu :)
Emme todellakaan varsinaisesti odota lahjoja vierailtamme, emmekä edellytä vierailtamme lahjan tuomista. Kuitenkin ajattelen, etten itse menisi häihin vieraaksi ilman lahjaa. Yhdet häät tulivat viikon varoitusajalla, ja veimme sulhon kanssa parille ravintolalahjakortin. Noissa häissä hääpari ei oikeasti välttämättä odottanut koko lahjaa, mutta kyllä itse vieraana haluan onnitella hääparia lahjan kera. En siltikään pahastu, jos joku ei meille häälahjaa tuo. Hääinfossamme lukee näin:
Muistaminen:
Tärkein
lahja meille on se, että pääsette juhlimaan kanssamme tätä yhtä elämämme
tärkeintä päivää. Jos kuitenkin haluatte meitä muistaa lahjalla, on meillä
laadittuna lahjalista osoitteessa www….
Luulen kuitenkin, että vieraat haluavat tuoda jotain. Siksi laadimme lahjalistan lahjalista.net-sivuille. Listalta löytyy seuravaa:
Meillä on kyllä astioita, mutta kaikki ovat joko Ikeasta tai vanhoista kodeista sekalaisia astioita (plus mäkkärin kaupanpäälle tulevat kokislasit :D). Sulhasta nyt ei astiat voisi vähempää kiinnostaa, mutta olen saanut hänet jotenkuten vakuutettua niiden tarpeellisuudesta. Häät jos mitkä ovat oiva tilaisuus saada astiasto alkuun tai muuta hyödyllistä kotiin.
Ja sitten muut. Näissä ei ollut mitään rajoitusta määrään liittyen, paitsi leffalipuissa 6 kpl. Tykkäämme käydä elokuvissa etenkin syksyisin ja talvisin, mutta ei sitä väkisin viitsi käydä mitään huonoa katsomassa. Samoin tykkäämme käydä syömässä. Itseasiassa yleensä käymme sekä leffassa että syömässä, harvoin vain jommassa kummassa. Ikean lahjakortti on lähinnä uutta sohvaa varten. Rahaa emme varsinaisesti tarvitse ja jopa ennemmin toivoisin näitä muita lahjoja, mutta tiedän vieraissa olevan sellaisia, jotka haluavat antaa rahaa, koska se on niin helppoa. Eipä sitä koskaan liikaakaan ole, ja se häämatka tosiaan on tulossa... (palaan tähän blogin puolella myöhemmin ;)).
Lista on siis melko pieni koska vieraita on vähän, ja sieltä löytyy erihintaisia asioita. Esimerkiksi nuo salaattiootimet maksavat 12 euroa, kun taas aterinsetti oli yli 100 euroa. Mitään oletuksia myöskään rahasummista ei ole. Itse en tajua esimerkiksi sitä (vanhaa?) oletusta, että lahjan pitäisi kustantaa omat ruoat. Höpön löpn sanon minä, pääasia, että vieraat pääsevät paikalle ja lahja on sitten kiva lisä. No jos joku ravintolalahjakortin tuo, niin olisi ihan mukavaa, että sillä summalla kaksi ihmistä kyseisessä ravintolassa syö. Eli ravintolan tason mukaan se lahjakortin summa, mutta luulisi tämän olevan itsestään selvää...
Kirjoitan nyt vielä vähän siitä rahan pyytämisestä ja antamisesta. Ensinnäkin, mielestäni siinä ei ole mitään pahaa tai epäsopivaa. Toiseksi, jos hääpari pyytää lahjaksi rahaa, on sitä toivetta syytä kunnioittaa. Oikein ärsyttää nillitys jollain keskustelupalstoilla tyyliin, että "Kuinka joku kehtaa pyytää rahaa?". Jokaisen omat häät, ja jokainen pyytäkööt mitä tarvitsee. Mielummin rahaa, kuin jotain täysin tarpeetonta kaappeihin pölyttymään. Meillä vaan sattuu olevan näitä juttuja kotiin, joita tarvitsemme. Ja kuten sanoin aiemmin, me itse emme varsinaisesti rahaa tarvitse, mutta kyllä sille aina käyttöä on. Raha-kohta on kuitenkin viimeisenä vaihtoehtona listassamme. Eiköhän vieraat tajua siitä, että ensisijaisesti toivomme muuta.
Mitä te toivoitte? Ja mitä ajatuksia rahan pyytäminen/antaminen lahjaksi herättää?
Edit. Tekstin kirjoittamisen jälkeen, mutta ennen julkaisua kuitenkin. Kun kutsut olivat lähteneet, huomasin vieraiden varaavan ensin juurikin noita kodin juttuja. Ilmeisesti ihmiset tykkäävät antaa paketteja, ja se sopii toki meille. Sen lisäksi lisäsimme listaan vielä seuraavia toiveita:
Kuvateksteistä tuli vähän pieniä. Lisäsin siis Iittalan teemaa vielä leipälautaset, Finlaysonin muotoonommeltuja lakanoita 2 kpl, parivuoteen peiton sekä Finlaysonilta yhdet lakanat (pussilakana ja tyynyliinat erikseen). Lisäsin kommenttiin peitosta seurtaavasti: "Aika vaihtaa yhteiseen peittoon avioliiton myötä :)". Jos kukaan ei peittoa meille lahjaksi tuo, ostamme kyllä sellaisen sitten itse!
Kutsumme lähetettiin vieraille sunnuntaina, ja ovat nyt saapuneet kutsutuille. Alunperin halusin askarrella kutsut, koska itsetehdyt kutsut vaan ovat niin upeita. Laskeskelin kuitenkin, että itsetehtyjen kutsujen hinta olisi ollut moninkertainen tilattuihin verrattuna. Enkä oikeasti varmaan olisi edes osannut askarrella niin hienoja kutsuja kuin olisin halunnut. Sen vuoksi päädyimme tilaamaan kutsut Ifolorilta. Emme halunneet kutsuun kuitenkaan valokuvaa meistä, vaan etsin netistä teemaan sopivan kuvan, jota saa käyttää uudelleen.
Kutsujahan meillä tuli kahdet erilaiset. Kuva on kyllä sama molemmissa, mutta sisältö eri. Eli maistraattiin kutsuttavat vieraat kutsuttiin maistraattiin ja loput vieraat suoraan juhliin. Myös hääinfot ovat vihkimisen kohdalta erilaiset. Mutta pidemmittä puheitta, tässä meidän kutsut:
Kutsussa käy ilmi teemavärimme punainen, kulta ja musta hyvin. Itse kutsuun en laittanut mitään muuta kuin pienen lainauksen elokuvasta, tiedot vihkimisestä ja juhlasta sekä ketä kutsun lähettää. Kaikki muu lukee sitten infossa. Meidän häissä alkaa olla enemmänkin vivahteita Taru sormusten herrasta -elokuviin. Ensin maistraattimusiikki ja nyt sitten seuraava juttu. Elokuvalainaus on Sormusten ritarit -elokuvasta:
Aluksi mietin runoa kutsuihin, mutta se sitten jäi. Suomalaiset runot eivät vaan oikein kolahda. Yksi englanninkielinen runo oli vähällä päätyä kortteihin, mutta ajattelin sen olevan sopivampi kiitoskortteihin. Ja kutsuihin piti saada mahdollisimman lyhyt teksti, koska käytettävänä oli vain yksi sivu. Niinpä aloin etsiä sopivia lauseita elokuvista, suosikkielokuvistamme tietysti. Vaikka mielestäni valkokankaan koskettavin rakkaustarina on ehdottomasti Titanic, ei kyseisestä elokuvasta löytynyt ainuttakaan hyvää lausetta. Ja jopa hämmästyksekseni täydellinen ja koskettava lainaus löytyi TSH-elokuvasta. Okei, minulla ei ehkä ole haltioiden tapaan montaa tuhatta vuotta elettävänä, mutta lause on äärettömän kaunis ja kiteyttää hyvin ajatuksiani avioliitosta! Tiedä sitten mitä ne vieraat, jotka eivät elokuvia tunne, ajattelevat. Mutta samapa tuo :)
Hääinfon tulostin ihan tavalliselle paperille mustalla tekstillä, ja lisäsin nuo teemaväriin sopivat tarrat. Infossa luki seuraavaa:
Hääinfo
Ilmoittautuminen:
Ilmoitattehan
ystävällisesti osallistumisestanne 10.9.2014 mennessä. Muistattehan kertoa myös
allergioista ja erityisruokavalioista. Katariina 045 xxx xxxx, Olli 044 xxx
xxxx
Huomioittehan,
että kutsu on tarkoitettu ainoastaan kirjekuoressa osoitetuille henkilöille.
Vaikka lapsista kovasti pidämmekin, haluamme juhlia häitämme aikuisten kesken.
Vihkiminen:
Vihkiminen
tapahtuu Tampereen maistraatissa, osoitteessa Hatanpään valtatie 24, 33101
Tampere klo. xx.xx.
Vihkimisen
ja hääjuhlan väliin jää pari tuntia väliä, jolloin hääpari menee
valokuvaukseen. Voitte halutessanne mennä jo juhlapaikalle odottamaan juhlaa.
/Vain juhlakutsuissa:
Vihkiminen tapahtuu juhlapäivänä Tampereen maistraatissa todistajien läsnäollessa.
Hääjuhla:
Vietämme
hääjuhlaa ravintola Finlaysonin palatsilla osoitteessa … Hääjuhla alkaa klo. xx.xx
ja arvioitu loppumisaika juhlalle on noin klo. xx.xx.
Ruoka
& Juoma:
Tarjoamme
vieraillemme lämpimän aterian sekä ruokajuomat. Ruokailun jälkeen voi
ravintolan tiskiltä halutessaan ostaa itse alkoholillisia ja alkoholittomia
virvokkeita.
Pukeutuminen:
Toivomme
vierailta siistiä ja juhlavaa pukeutumista.
Muistaminen:
Tärkein
lahja meille on se, että pääsette juhlimaan kanssamme tätä yhtä elämämme
tärkeintä päivää. Jos kuitenkin haluatte meitä muistaa lahjalla, on meillä
laadittuna lahjalista osoitteessa http://lahjalista.net/...
Kirjekuoret eivät mitenkään olleet erikoiset. Laitoin kutsut niissä kuorissa, jotka tulivat korttien mukana. Eivät nämä olisi edes mahtuneet Normaaliin A6 kuoreen. Tekstasin mustalla tussilla osoitteet ja laitoin postimerkit. Nuo tahdon postimerkit olivat aivan ihanat, ja tulivat nyt muutenkin tarpeeseen. Moni vieras meinaan odottaa sulhasen veljen hautajaiskutsua, joten he tietävät jo hääkutsumme saadessaan kyseen olevan hääkutsusta. Tuntui tyhmältä lähettää nämä kutsut tällaisena aikana, mutta ne oli lähetettävä nyt, koska häihin on vain pari kuukautta aikaa. Voi kun olisimme lähettäneet kutsut paria viikkoa aikaisemmin...
Mutta kutsuihimme olen erittäin tyytyväinen, tylsistä kirjekuorista huolimatta. En todellakaan ole mitään askartelijatyyppiä, hermot meinasivat mennä jo infojen taittelussa kutsujen sisään. Mutta nämä tilatut kutsut ovat meidän näköiset ja sopivat mielestäni teemaan paremmin kuin hyvin :)
Vaikka vihkimisemme tapahtuu maistraatissa muutaman todistajan läsnäollessa, haluan siihen silti jotain pientä ekstraa. Voisihan sen hoitaa nopeasti vaan alta pois ja järjestää juhlapaikalle hienon sisääntulon. Haluan kuitenkin maistraattivihkimisestämme kauniin ja tunnelmallisen tapahtuman, vaikka se nopeasti meneekin. Homma menee seuraavanlaisesti, mikäli ei haluta mitään ylimääräistä: Ollaan ajoissa paikalla, allekirjoitetaan papereita, vihkijä kysyy sormuksista ja odotetaan vihkimistä. Vihkijä kutsuu sisään vihkihuoneeseen, lukee vihkikaavan, esittää kysymykset ja sitten vaihdetaan sormukset (mikäli sellaiset on ja halutaan ne vaihtaa). Sitten vihkijä onnittelee ja antaa vihkitodistuksen ja ollaan valmiita lähtemään.
Meille tulee maistraattiin seitsemän vierasta. Kaasot (2 kpl), bestman, sulhon äiti puolisonsa kanssa, minun äiti ja minun kummitäti. Näiden lisäksi vielä valokuvaaja. Kaasoilla ja bestmanilla on kyllä kädet täynnä hommia vihkimisen ajan, muut vieraat puolestaan saavat katsella vaan. Bestmanilla on onneksi videokamera, ja hän onkin lupautunut kuvaamaan vihkimisen. Näytämme sitten juhlapaikalla vihkimisen vieraille varmaankin tietokoneelta (vähän pieni näyttö, mutta huomattavasti helpoin vaihtoehto). Toinen kaasoista saa pidellä sekä laukkuani, että kimppuani, kun toinen taas saa hoitaa mahdollisen musiikin, sormukset, sekä lukea meille runon.
Emme ole vielä varmoja siitä, että miten vieraiden vastaanottaminen hoidetaan. Vieraat on kutsuttu paikalle klo. 15.30 ja meidän pitää olla vähän aikasemmin paikalla. Järkevä vaihtoehto olisi siis sellainen, että jompikumpi kaasoista jää ottamaan vieraat vastaan, samalla kuin me allokirjoittelemme niitä papereita. Näin vieraat näkisivät meidät vasta vihkimistilanteessa. Toisaalta, jos vieraat ovat kovin aikaisin paikalla, voivat he minun puolestani tulla kanssamme odotushuoneeseen. Tätä täytyy vielä miettiä. Ei minulle kuitenkaan ole mikään ehdottomuus, että vieraat näkevät meidät vasta vihkimisessä.
Todennäköisesti meille tulee musiikit maistraattiin. Siinä on vaan vähän sähellystä, sillä laite täytyy viedä maistraattiin itse. Kannettava mankka olisi varmasti parempi vaihtoehto äänentoiston kannalta kuin tietokone, ja muutenkin helpompi. Kävelisimme sisään vihkihuoneeseen vasta, kun kaikki muut ovat jo siellä. Toisaalta haluaisin kovasti ne musiikit, sillä minulla on täydelliset kappaleet valittuna. Me pidämme todella paljon elokuvista. Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat aivan suosikkejamme, ja olen jopa aloittanut lukemaan kyseistä kirjaa, vaikka en lukemisesta niinkään välitä. Hobitin olenkin lukenut, mutta se olikin melko lyhyt! Joka tapauksessa, jos meille musiikit tulevat, niin ne ovat nämä lyhkäset pätkät:
Sisääntuloon:
Poistumiseen:
Kappaleet sopisivat muutenkin loistavasti, sillä kutsukortteihimme tuli lainattu pätkä Sormuksen ritarit -elokuvasta (esittelen ne kutsut sitten, kun ne ovat lähetysvalmiit). Olisi kutsussa ja vihkimisessä sitten selkeästi jotain yhteistä. Joitain kappaleita näiden mahtavien elokuvien soundtrackeilta tullaan varmasti kuulemaan juhlassa taustamusiikkina.
Sisääntulomusiikin jälkeen sitten olisi vihkimisen vuoro. Vihkikaava on lyhykäisyydessään tämä (kopsasin tämän suoraan maistraatin sivuilta):
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien
yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on
tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda
onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset: "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi):
tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne
häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien
läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen
Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn
kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Jos sormuksia vaihdetaan (ei pakollista), lausutaan seuraavasti: "Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa
(Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne". Lopuksi vuorossa
on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette
keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne
rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen
hyväksi.
Harkitsimme sitä, että sormukset olisi vaihdettu vasta hääjuhlassa, mutta onhan se paljon virallisemman tuntuista tehdä maistraatissa. Varsinkin nyt, kun vihkiminen videokuvataan. Tästä päästiinkiin hyvin minua askarruttaneeseen pieneen yksityskohtaan, meinaan sormustyynyyn. Toisaalta haaveilisin jostain nätistä sormustyynystä, mutta toisaalta mietin, että onkohan se vähän epäkäytännöllinen ja noh - turha. Emme ole budjetoineet sormustyynyyn mitään, mutta eipä se isoa lovea budjettiin tekisi. Katsotaan nyt, että millaisissa rasioissa sormukset saadaan, kun ne tulevat Kultajousen sepältä. Jos ne ovat nätit, niin varmaan pysytään niissä. Jos ne taas ovat jotkut ihan rumat tai hankalat, niin voisi sen sormustyynyn hankkia. Alla oleva tyyny Juhla Centeriltä olisi maailman ihanin, mutta en oikeasti edes tiedä, että miten ne sormukset tuohon laitetaan. Onkohan tuossa piilossa jotkut narut vai miten ne siihen tulee? :D
Sitten sormustenvaihdon ja tuon avioliittoilmoituksen jälkeen kaaso lukee vielä runon. Siitä hetkestä lähtien, kun näin apassi-intiaanien avioliittoruokouksen, tiesin sen tulevan meidän häihin. Runo sopii mielestäni täydellisesti nimenomaan siviilivihkimiseen, koska se on niin maanläheinen. Miksei se tosin menisi kirkollisessakin vihkimisessä. Siellä tosin luetaan kauniita raamatunpätkiä muutenkin.
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
-apassi-intiaanien avioliittorukous-
Runon jälkeen sitten vihkijän kättely ja poistumismusiikki soimaan. Kaasot ja bestman ohjaavat vieraita sitten eteenpäin. Laitamme hääinfoonkin maistraattivieraille tiedon siitä, että vihkimisen ja juhlan väliin jää pari tuntia aikaa, kun hääpari on valokuvattavana. Vieraat voivat jo halutessaan mennä juhlapaikalle odottelemaan. Tässä on muuten myös yksi syy, miksi emme haluneet kaikkia vieraita maistraattiin. Nämä vieraat ovat niin läheisiä ja tärkeitä meille, että he tuskinpa odottelusta pahastuvat. He tietävät olevansa etuoikeutettuja siinä, että heidät kutsuttiin myös maistraattiin.
Tulipas hyvä fiilis tämän postauksen kirjoittamisesta. Jotenkin ajatus maistraattivihkimisestä on yleensä sellainen karu tilaisuus, jossa hoidetaan asia nopeasti alta pois. Nopea tilaisuus tämäkin on, mutta näillä pienillä asioilla saamme vihkimisestä juuri meidän näköisen ja juuri täydellisen meille :)
Edit. 25.8. Olemme päättäneet kirjoittaa vielä omat valat, jotka lausumme sormusten vaihdon jälkeen. Vähän jännittää tämä osio, sillä valat ovat mielestäni erittäin henkilökohtainen asia. Eiköhän kuitenkin uskalleta lukea ne ääneen, kun maistraatissa on niin vähän ihmisi katselemassa.
Melko usein hääjuhla on aivan toisena päivänä kuin vihkiminen, mikäli vihkiminen tapahtuu maistraatissa. Yksi syy on tietysti se, että monesti vain toisen kuuluessa kirkkoon halutaan avioliitolle kirkollinen siunaus. Toiset sitten haluavat muuten vain järjestää juhlat jonakin lauantaina. Onhan se helpompaa kauempaa tuleville vieraille ja muutenkin juhlia saa koko päivän. Mikäli meidät olisi vihitty juhlapaikalla, olisi päivä ollut ehdottomasti lauantai.
Meille oli kuitenkin ihan selvää kun maistraattihäistä sovittiin, että päivä on perjantai ja juhlat samana iltana. Olen ollut jopa sellaisissa häissä, että vihkiminen oli torstaina (ensimmäinen päivä joka esteiden tutkimisen jälkeen oli mahdollinen) ja pienimuotoinen juhla heti siihen perään. Mutta meille perjantai oli ainoa vaihtoehto, seuraavista syistä:
Haluamme juhlia häitämme samana päivänä, kun meidät vihitään
Haluan olla vihkimisessä morsiuspuvussa ja kaikkista kauneimillani, ja toisaalta haluan laittautua morsiustyyliin ainoastaan yhden kerran
Koska häät järjestetään hyvin nopealla aikataululla, on palvelujen saanti perjantaille varmasti helpompaa kuin lauantaille. Kesällä tämä olisi varmasti korostunut enemmän, syksy kun ei ole sesonkiaikaa
Ei tarvitse valokuuvaajaa kuin yhdelle päivälle, haluamme kuitenkin saada vihkimisenkin kuville
Perjantaina voi juhlia ihan yhtä lailla kuin lauantaina, seuraava päivä on kuitenkin yleensä vapaapäivä
Ainoa miinuspuoli perjantaissa on, että se ei ole vapaapäivä minulle ja sulholle, joten joudumme lintsaamaan kouluistamme. No, suodaan se yksi päivä meille, ei sitä naimisiin mennä kuin kerran elämässä. Muutenkin olemme kovin tunnollisia ja hyviä opiskelijoita kumpikin, poissaoloja ei tosiaan olla otettu turhaan tai pikkuflunssien takia. Ja onhan moni meidänkin luokkalainen saanut parin päivän luvallisia poissaoloja lomamatkojen vuoksi, vaikka periaattessa ne luvattomiksi luokitellaankin. Joten enköhän minä nyt helkkari soikoon saa olla hääpäivänäni koulusta pois, etenkin kun nuo perjantait meillä yleensä ovat kovin lyhyitä päiviä :)
Niille vieraille, jotka tulevat kauempaa, on jo ajoissa informoitu päivästä, jotta he voivat pyytää sitä kokonaan vapaaksi. Suurin osa vieraista on kuitenkin Tampereelta, ja suurin osa on joko päivätyöläisiä tai opiskelijoita. Hääjuhlamme alkaa kuudelta, joten kyllä kaikkien luulisi sinne ehtivän. Ainakin ne ehtivät, joille meidän häihin osallistuminen on tärkeää. Ja se taas on tärkeää meille, että vieraat oikeasti haluavat osallistua häihimme :)
Olemme saaneet laadittua vieraslistan. Rehellisyyden nimissä sen laatiminen ei hirveän pitkää aikaa vienyt. Meille oli alusta asti ihan selvää, että mahdollisimman vähän ja mahdollisimman läheisiä vieraita kutsutaan.
Ketä meidän häihin sitten kutsutaan?
Tietysti me 2 :)
Meidän vanhemmat puolisoineen
Sisarukset ja sisarpuolet (joita on aika paljon) luukunottamatta sulhon nuorimpia veljiä (koska he ovat melko pieniä lapsia ja emme halua lapsia häihimme)
Isovanhemmat ja minun eno
Kummitädit
Läheisimmät ystävämme, joista kaksi toimii minun kaasoina ja yksi sulhasen bestmanina. Näiden lisäksi tulee vielä muutama ystävä.
Meidät mukaan lukien vieraslistassa on tällä hetkellä 41 nimeä, joista todennäköisesti 7 ei edes tule paikalle. Tähän sitten valokuvaaja päälle (ruokailua ajatellen). Arvioni tällä hetkellä häävieraiden lopullisesta määrästä me ja kuvaaja mukaan luettuna on 35 vierasta.
Avecien suhteen linjamme on sellainen, että vaimot, avovaimot ja vakituset seurustelukumppanit kutsutaan. Koska häämme ovat hyvin intiimit, emme halua sinne ihmisiä joita emme tunne, puhumattakaan ihmisistä joita emme edes ole tavanneet.
Lapsia emme halua häihimme myöskään. Tämä kahdesta syystä: rahan säästämiseksi ja jotta tilaisuus pysisi rauhallisena. Tiedä sitten mihin sen rajan vetää, ehkäpä "alle kouluikäiset" tai "alle kymmenvuotiaat". 11-vuotias velipuoleni on jo sen verran iso, että hänet kutsumme (tosin epäilen vahvasti isäni perheen tuloa häihin). Sulhon nuorimmat veljet (velipuolet) eivät tule, he ovat mielestäni iältään 6- ja 8-vuotiaat. Omasta puolestani he olisivat ainoat lapset, jotka voitaisiin kutsua, koska he ovat kuitenkin veljiä. Sulho tosin ei koe heidän tuloaan tärkeäksi, joten näillä mennään. Tuskinpa nuo pojat ihan hirveästi juhlastamme ymmärtäisivätkään... Sitten pieniä lapsia vierailla on nopeasti laskettuna ainakin kuusi. He ymmärtäisivät vielä vähemmän. Lisäksi lapset (vaikka lapsista kovasti pidänkin ja toivottavasti joskus saan omiakin) aiheuttavat sellaista ylimäärästä hälyä, jota emme häihimme kaipaa.
Mikäli olisimme järjestäneet häämme myöhemmin, olisi vieraslista ollut vähän isompi. Olisimme näiden vieraiden lisäksi kutsuneet ainakin sulhasen sedät (hänen kummitäti on myös täti ja saa kutsun nytkin), serkut ja todennäköisesti lisää kavereita. Minun puolestani sulhasen sedät oltaisiin voitu kutsua nytkin, mutta hän itse koki ettei heitä tarvitse kutsua paikalle. Varmaan näiden lisäksi oltaisiin kutsuttu yksi minun pikkuserkku, jonka kanssa olin nuorena hyväkin ystävä. Tänä päivänä emme tosin ole enää tekemisissä. Siltikään vieraslista tuskin olisi kasvanut yli 20 nimellä. En ikinä ole unelmoinut kovinkaan isoista häistä, vaan ennemmin pienistä tai sopivan kokoisista. Niin, että vierasmäärästä huolimatta pystyy panostamaan itselle tärkeisiin yksityiskohtiin :)
Edit samana iltana. Saattaa olla, että näiden lisäksi kutsumme muutaman ystävän lisää. Katsoo nyt, kutsuttavat sukulaiset ovat kuitenkin selvillä :)
