Hääkirppis

Blogiin on vihdoin avattu pieni hääkirppis. Annan tavaroiden olla nyt alkuun myynnissä vain täällä blogin puolella, mutta jonkun ajan päästä laitan nämä myös Facebookin hääkirppikselle myyntiin. Sieltä tavarat tavoittavat kuitenkin enemmän morsiamia :)
Myynnissä muun muassa ihana hääpukuni. Käy kurkkaamassa tai suosittele morsiamelle, joka haaveilee kauniista pitsipuvusta :)

Hääpukuni

Tajusin haluavani pitkän hääpuvun reilu kaksi kuuautta ennen häitämme. Minulle oli siis jo ostettu lyhyt hääpuku, mutta halusinkin pitkän puvun, koska omat häät olisivat ainoa tilaisuus pitää ihan oikeaa hääpukua. Niinpä varasin heti seuraavalle päivälle ajan morsiusgalleriaan, ja onneksi unelmieni hääpuku löytyi ensimmäisellä etsimällä. Minusta ei hääpäivänä otettu ollenkaan kuvia, missä olin yksin. Ennen hääpäivää ajattelin, että pitäisi ottaa ja ehkä myös hääpäivän jälkeen olen ajatellut niin. Hääpäivänä en kuitenkaan potretti- ja hääseuruekuvien jälkeen edes vaivannut ajatusta yksin kuvattavana olemiselle. Se ei tuntunut ollenkaan tärkeältä. Senpä vuoksi kirjoitan puvustani nyt, kun kuvat eivät ole vielä tulleet.

Pukuni on Eternity Bride -merkkinen ja malli on D5211. Aluksi en edes itse valinnut pukua sovitukseen tuon mustan vyön vuoksi, mutta onneksi myyjä kiikutti puvun minulle kun hän tajusi, että mitä etsin. Tuo musta vyö poistettiin ja tilalle laitettiin aiemmin ostamani kristallivyö.

Menin ihan hiljaiseksi, kun sain puvun päälleni. Ennen tätä pukua minulla oli jotain valittamista sovittamista puvuista, mutta eipä ollut nyt. Puku näytti täydelliseltä ja oli päällä mukava ja kevyt (päivä oli todella kuuma ja kaikki muut puvut tuntuivat raskailta ja tukalilta). Sanoin myyjälle, että tämä on ensimmäinen puku, jossa todella voisin nähdä itseni menevän naimisiin. Helma oli juuri täydellinen: ei liian kapea eikä liian leveä ja lisäksi se oli ihanan laskeutuva. Sweetheart-pääntie näytti miljoona kertaa paremmalta itselläni kuin suora olkaimeton. Vaikka olin haaveillut koristenapeista selässä, oli nyöritys kuitenkin plussaa, sillä nyt ei tarvinnut tehdä muita suurempia korjausompeluita kuin helman lyhennys. Päätös oli lopulta hyvin helppo.

Eipä pettänyt puku hääpäivänäkään. Puku oli koko päivän todella mukava. Helmaa toki sai välillä kantaa kädessä, mutta sekin kävi rannelenkin ja mekon keveyden vuoksi melko helposti. En edes tarvinnut vessa-apua kaasoilta (tähän vaikutti myös stay up -sukat, sukkikset olisivat varmasti olleet hankalammat).

Tässä vielä aikaisemmin blogissa näytetty kuva, jossa ollaan molemmat. En voisi olla tyytyväisempi häälookkiini. Kaikki oli niin kuin pitikin ja tunsin oikeasti itseni tuona päivänä maailman kauneimmaksi naiseksi, niin kuin morsiamen pitäisikin tuntea. No sen verran meni pieleen, että kynsilakkaus ei onnistunut aivan täydellisesti, koska tein sen aika kiireellä ennen maistraattia. Ainakin yhdestä kynnestä kynnestä lakkausta lähti vähän kun kynsi osui johonkin, mutta tuskinpa sitä edes huomasi kukaan muu kuin minä. En kuitenkaan halunnut kynsiin mitään lakkausta kummempaa, sillä en todellakaan osaisi olla millään rakennekynsillä.

Ollin pukuun hommattiin liivi viikko ennen häitä. Hyvä että hankittiin, sillä näyttäähän tuo puku liivillä paljon juhlavammalta. Taskuliina ja punainen kravatti sopivat mielestäni Ollin sulhastyyliin oikein hyvin. Olli ei halunnut viehettä, eikä mielestäni hänelle sellainen olisi sopinutkaan.

Rouva & Herra

Eilen se hääpäivä sitten oli. Kaikki meni hyvin ja kaikki oli täydellistä! Ei edes satanut, jes! :D

Palaan asiaan paremmin kunhan saadaan valokuvaajalta kuvat. Niitä joutuu tietty hetken odottelemaan, mutta eipä tässä mitään kiirettä ole. Tiistaina lähdetään häämatkalle Roomaan ja seuraavalla viikolla odottaa paluu arkeen.

Tässä kuitenkin kaason ottama kuva <3

Hääpuvut CHECK!!!

Yksi tärkeimmistä asioista, ainakin näin morsiamen näkökulmasta, eli hääpuvut on saatu vedettyä yli To Do- listalta. Puvuthan on ostettu jo kesällä, mutta molempiin liittyi vielä korjausompeluja. Itse hääpuku käytiin hakemassa sulhasen ja toisen kaason kansssa maanantaina 22.9. Vähän jännitti sovitus, niinkuin varmaan kaikkia morsiamia. Puku on kuitenkin aivan täydellinen. Puvun pituus on juuri sopiva, kengän kärki tulee sopivasti esiin eikä ole pelkoa talloa helman päälle. Olen todella iloinen siitä, että päätin kesällä hankkia myös uudet hääkengät. Nyt jo on haikea mieli siitä, etttä pidän pukua päällä vain sen yhden kerran, jonka jälkeen se olisi tarkoitus myydä...

 Oieni sneakpeak ihanasta puvustani

Eilen saatiin vihdoin ja viimein hoidettua jatkomekon kavennus. Anoppi hoiti homman muutamassa minuutissa. Enää puku ei tunnu siltä, että se tippuu. Rakastan pukua ja siitä en aio kyllä luopua, koska se on niin käytännöllinen. Periaatteessa pukua voi käyttää kaikissa muissa juhlissa kuin muiden ihmisten häissä. Pukuun tulee sitten tuo samainen ihana vyö mikä hääpuvussa näkyy. Vyön kyllä aion silti myydä puvun mukana.

Sulhasen vaatetuksesta vielä sen verran, että päätimme sittenkin hankkia hänelle mustan liivin. Hän oli pitänyt sitä turhakkeena ja ylimääräisenä rahan menona. Onneksi anoppi sai sulhasen vakuutettua hänet siitä, että musta liivi on hyvä hankita mitä voi käyttää muutenkin juhlissa. Viehettä sulhaselle ei tule kuitenkaan, vaikka nyt se voisi sopiakin. Ruusumme ovat vähän tummempia kuin mitä sulhasen melko kirkkaanpunainen solmio, joten valkoinen taskuliina on varmasti hyvä ja tyylikäs valinta.

Jatkot

Kirjoitin vähän aikaa sitten hääjuhlamme ohjelmasta. Juhlan kestohan ei ole sen enempää kuin neljä tuntia - klo 18.00-22-00. Tuossa ajassa ehdimme ruokailla ja kahvitella, ja muutakin ohjelmaa siihen mahtuu. Tämä aikataulu lyötiin lukkoon siinä kohtaa, kun kutsut tilattiin kesällä. Emme halunneet tätä pidempää hääjuhlaa. Olisi pitänyt keksiä lisää ohjelmaa tai mahdollisesti oikein tanssia, ja tanssihäät ei ole se mitä me häiltämme haluamme. Meille jäi kuitenkin auki kysymys jatkoista jossain muualla. Itse olisin ihan hyvin voinut mennä sulhon kanssa kaksin hotelliin jo heti häiden jälkeen. Sulho taas halusi ehdottomasti jatkot, koska ilta on nuori vielä kymmeneltä. Itsekin aloin jatkoidealle lämpenemään pikkuhiljaa, mutta käytännössä asia olikin hieman hankalampi.

kuva

Hääyöhotellimme on Ilves, joten halusin jatkoille myös Ilveksen Bar&Nightiin. Ongelma oli kuitenkin se, että kyseiseen k-22 paikkaan ei kaikilla vierailla riitä ikä. Kaksi vierasta ovat alaikäisiä, ja he saavat (valitettavasti) lähteä kotiin tai omille menoilleen tuossa vaiheessa. Vaikka me kaikki vieraat mukaan jatkoille kuinka haluaisimmekin, niin alaikäisiä emme voi mihinkään puhua. Eikä minun mielestäni meiltä edes voi sellaista olettaa. Lisäksi vieraslistallamme on yksi 18- ja yksi 20-vuotias. Heidän ikänsä ei myöskään riitä tuohon Ilveksen k-22 rajaan, mutta heidät on kuitenkin laillista päästää sinne ja heille on laillista myydä alkoholia. Olisi mielestäni epäreilua näitä vieraita kohtaan, että heidät jätettäisiin ulkopuolelle jatkoista, kun heillä ikä moniin muihin ravintoloihin kuitenkin riittää. Sulho soitti Ilvekseen tänään asiasta ja sieltä toivotettiin meidät oikein tervetulleiksi. Hyvä siis näin, päästään jatkoille sinne minne haluan ja kaikki täysikäiset halukkaat vieraat pääsevät mukaan. Emme edes tiedä, että moniko vieras mukaamme jatkoille lähtee. Toivottavasti mahdollisimman moni :)

Juhlan loppumisen ja jatkopaikan aukeamisen väliin jää tunti aikaa. Meillä menee tuossa kohtaa aikaa siihen, että siivoamme juhlapaikalta omat tavaramme. Sen jälkeen hurautetaan autolla hotelliin, jossa vaihdan sitten jatkomekon päälleni.

Vaatetuksesta vielä sen verran, että jatkoille lähdettäessä pitkä puku vaihtuu lyhyeen, joka siis alun perin hankittiin hääpuvuksi. Kengätkin ehkä vaihtuu niihin, joissa on blingiä. Koruja en kuitenkaan ala vaihtamaan ja pitkän puvun kanssa käytettävä vyö tulee lyhyenkin kanssa (sitähän pukua varten se vyö on hankittukin). Kimppu jää tässä vaiheessa viimeistään pois ja voin itse kanniskella laukkuani. Lisäksi minulla on pitsiselkäinen neuletakki hankittuna lyhyen mekon kaveriksi.

Puku kaipaa vielä kavennusta, täytyy mennä käymään anoppilassa hoitamassa asia. Eihän tässä ole kuin kaksi ja puoli viikkoa häihin aikaa :D Mutta onneksi jatkoasia on nyt selvitetty. Nyt alan jo tosissaan jännittää ja odottaa hääpäivää.

Uusi hääpuku

Vaikka Rodokselta ostamani lyhyt hääpuku onkin ihana ja minun näköinen, salaa toivoin mielessäni pitkää hääpukua. Pelkäsin katuvani lopun ikääni sitä, jos en laita hääpäivänäni oikeaa morsiuspukua. En kertonut siitä edes sulholle, kunnes yhtenä päivänä keskustelimme häistä. Sulho onneksi ymmärsi asian. Etsin aluksi hääpukua käytettynä, mutta Tampereelta tai lähialueilta ei löytynyt sopivaa. Niinpä varasin ajan Morsiusgalleriaan, ja viime perjantaina kävimme etsimässä minulle pukua. Mielessä oli olkaimeton pitsipuku, ja lähes pelkästään sellaisia kokeilinkin. Laitan alle muutaman kuvan sovittamastani puvuista. Pahoittelut erittäin huonosta kuvalaadusta. Myös naama on ihan tarkoituksella rajattu kuvista pois :D

Netistä katsottuna tämä Special Dayn puku oli ennakkoon ehkä jopa lempparini, mutta päällä se ei aiheuttanut oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia. Tuo malli ja nuo helmikirjailut eivät tuntuneet omilta. Puku oli ihan kiva, mutta siinäpä se. Vyö puvun kanssa on se, jonka aiemmin ostin lyhkäseen hääpukuuni.

Tämä kuva oli otettu ilman salamaa, joten se oli aivan keltainen. Ajattelin, että tästä saa kyllä todenmukaisemman kuvan ihan ilman värejä kuin keltaisena... Netistä kun katsoin niin puku oli ihana. Ja minun päälläni taas aivan hirveä. Minulle tämä oli aivan liian prinsessamainen enkä näyttänyt yhtään itseltäni. Enemmän pitsiä ja vähemmän bling bling -kirjailuja kiitos!

Tämän viimeisenä kokeilemani puvun kiikutti kaupan myyjä minulle. Olin itse valinnut kokeiltavaksi vain olkaimettomia, joten kokeiltiin myös jotain muuta. Puku oli aivan ihana ja pidin siitä todella paljon, mutta se ei kuitenkaan tuntunut omalta. Ja vaikka perushoikka ihminen olenkin, ei tuo salamalla otettu kuva ainakaan kauheasti imartele...

Se mihin päädyin, pysykööt salaisuutena blogin puolella häihin asti. Voin kuitenkin sen verran paljastaa, ettei se näistä puvuista ihan hirveästi eroa. Kävimme ostamassa puvun eilen ja katsomassa helman pituuden ja muut korjausompelut. Eilenhän meni kesän lämpöennätys rikki ja Morsiusgalleriassa oli aivan tajuttoman kuuma. Meinasin oikeasti pyörtyä hääpuku päällä, kun myyjä laittoi helmaa :D. Silmissä alkoi sumentua ja välkkyä kirkkaita pisteitä samalla, kun tuntui etten saa henkeä. Ei auttanut muu kuin istua alas hetkeksi ja juoda vettä. Ja minä en oikeasti ole pyörtynyt koskaan! Huh hei, jos olisin ollut morsian tuollaisella helteellä ja oikeasti pökertynyt vihkimisen tai juhlan aikana. :D

Puvulle tuli hintaa korjausompeluineen 1022,50 euroa, joten tässä kohtaa ylitettiin budjetti ja reippaasti (vielä kun lasketaan mukaan se aikaisempi puku ja vyö, niin budjetti ylittyi tonnilla. Hups.). Vaikka pukuni on maailman ihanin, aion sen kuitenkin myydä häiden jälkeen. Parempi tekemässä jonkun muun morsiamen päivästä täydellinen kuin roikkumassa vaatekaapin perällä unholassa. Ja tämä oli oikeastaan vaatimus sulhaselta. Itsekin tosiaan olin avoinna käytetyille puvuille. On vain hankalaa löytää mieleistä pukua omassa koossa ja vielä tarpeeksi läheltä.

Ja mitä lyhyeen pukuuni tulee, niin siitä en kyllä aio luopua. Vielä on vähän epäselvää, että haluammeko mennä hääjuhlan jälkeen jatkoille vai suoraan hotelliin. Tämä täytyy päättää pian, sillä sen mukaan valitsemme hotellin. Mikäli jatkoille menemme, aion kyllä vaihtaa päälle lyhyen mekon. Myöhemminkin sitä voi juhlissa käyttää, ainakin muissa juhlissa kuin häissä. Pukuun saa aina uutta ilmettä vaihtamalla vyötä. Mahdollisesti omissa ylioppilasjuhlissa, jotka ovat parin vuoden kuluttua. Myös mahdollisten tulevien lastemme nimiäisjuhlissa voisin pukua pitää, siinä tosiaan kun oli vähän lihomisvaraa. Jollain tapaa olisi hienoa, että puvulla olisi tarkoitus monessa juhlassa.

Uuden puvun kanssa tulee aiemmin suunnitelluista asusteista varmaan kaikki muu, paitsi ostamani neuletakki. En usko pitkän ja tiukan hääpuvun kanssa tarvitsevani sisätiloissa lämmikettä, mutta en nyt poissulje tätä vaihtoehtoa, enkä aio neuletakkia ennen häitä pitää. Mahdollisille jatkoille sen saattaisin ottaakin. Mustaa nahkatakkia aion pitää ulkona uudenkin puvun kanssa, ainakin näillä näkymin. Aiemmin ostamani vyö, kengät ja laukku tulevat kyllä käyttöön häissä, vaikken tiedä, että ovatko kengät aivan täydelliset. Söpöt ja mukavat ne kuitenkin ovat, ja saavat kelvata!

Huonolaatuinen kuva vanhasta puvusta hääasusteiden kanssa.

Suruaikaa ja mielenmuutoksia

Meille sattui eilen lähipiirissä ikävä tapaus näin häiden alla. Niinkin ikävä ja surullinen, että sulhasen veli teki itsemurhan. En halua sen enempää asiaa avata blogissa, mutta se laittoi miettimään asioita. Mietimme taas häiden siirtämistä, tällä kertaa eteenpäin. Ajattelin, että onko meillä oikeutta juhlia rakkauttamme, kun toinen on juuri ottanut hengen itseltään ja kaikki ovat surun murtamia. Ja että kutsut häihimme saapuisivat samaan aikaan, kun odotellaan hautajaisia... Kysyimme mielipidettä sulhon äidiltä, ja hän sanoi ettei missään nimessä pidä siirtää häitä. Myös sulho sanoi, että hän ei halua siirtää häitä, koska hääme ovat niin tärkeä asia hänelle ja hän haluaa mennä naimisiin nyt. Niin haluan minäkin, koska rakastan sulhasta niin kovasti. Ja tuovathan ne häät iloa ja valoa lähipiiriin. Ettei tapahdu pelkästään surullisia asioita. Ei ole meinaan vuottakaan siitä, kun eräs toinen sulhasen melko läheinen sukulainen riisi myös hengen itseltään... Mutta häät siis pidetään sovitussa aikataulusa.

Ja niistä mielenmuutoksista... Mikäs voisikaan olla suurin mielenmuutos morsiamelle? Kyllä, haluan uuden hääpuvun. Vaikka nykyinen pukuni onkin ihana, on mieltäni kaivertanut sen pituus. Nyt on oikeasti ainoa mahdollisuus pukeutua pitkään hääpukuun, ja pitkän hääpuvun minä haluaisin. Pelkään, että pitkän hääpuvun käyttämättä jättäminen kaivertaisi mieltäni ties kuinka pitkään. Sulhanenkin myöntyi asiaan, koska se on minulle tärkeää. Niinpä varasin sovitusajan Morsiusgalleriaan huomiselle (!). Pyysin kaasoani mukaan, ja sulho tulee todennäköisesti myös. Minulle ei meinaan ole mitään väliä, että näkeekö hän pukuni vai ei. En välttämättä toivo sitä kaikkein kalleinta ja laadukkainta pukua. Ehdoton yläraja puvulle on tonni (mieluiten vielä alushameen sisältäen). Toisaalta ajattelen, etten haluaisi mitään prinsessaunelmaa, koska en tiedä sellaisen sopivuudesta maistraattiin. Katsotaan, että millainen puku kolahtaa. Allaolevat kuvat Morsiusgallerian sivuilta, nämä puvut ovat juuri sellaisia, jotka voisin itselleni kuvitella, sekä hintansa että ulkonäkönsä puolesta. En sitten tiedä, että mitä pukuja siellä on heti ostettavissa, sen näkee huomenna.

kuvat Morsiusgalleria

Mikäli pukuun käy vyö tai sen mukana jopa tulee oma vyö, haluan silti laittaa aiemmin ostamani vyön. Aion myös laittaa aiemmin ostamani kengät ja laukun, sekä neulostakin, mikäli sellaista enää pitkän puvun kanssa tarvitsee. Lyhyttä pukuani en aio silti hävittää mihinkään. Lähdemme mahdollisesti jatkoille vielä hääjuhlan jälkeen Tampereen yöelämään, ja arvatkaa vaan, että menenkö pitkässä morsiuspuvussa... No en tosiaan, ja siinä tulee lyhyt puku käyttöön. Minulla on myös sille puvulle suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Haluaisin mahdollisesti pitää sitä ylioppilasjuhlissani (opiskelen tutkintoa, johon kuuluu ammatti ja lukio) ja ehdottomasti myös mahdollisten tulevien lasteni nimiäisjuhlissa (varsinkin kun siinä puvussa on lihoamisvaraa ainakin viisi kiloa, ellei enemmän).

Ja yksi toinen muutos... Kerroin aiemmin meikkaavani itse hääpäivänä, mutta suunnitelman muutos tuli siihenkin. Rakas kaasoni meinaan haluaa ostaa minulle lahjaksi juhlameikin <3

Elämä siis jatkuu, vaikka joudummekin nyt kohtaamaan suuren surun. Uskon tämän vaikean ajan vain lähentävän minua ja sulhasta. Toivottavasti päätöksemme pysyä aikataulussa häiden suhteen on oikea... Eipä olisi nyt oikein fiilistä hääjärjestelyjen suhteen, mutta ei auta, häät ovat tulossa ja järjestelyt hoidettava. Onneksi viikonpäästä palataan kouluun, niin saa arkirutiineista kiinni... Hyvää viikonloppua muille morsiamille, pitäkää läheisistänne kiinni <3

Vyö hääpukuun CHECK! + pohdintaa kengistä ja laukusta

Asiat hääpukuni kanssa edistyvät! Tuleva anoppi vilkaisi pukua (jota siis pitää kaventaa) ja kavennus hoidetaan sitten lähempänä häitä. Esitellessäni hääpuvun mainitsinkin jo, että en aio käyttää sen mukana tullutta irtovyötä. Sen sijaan halusin löytää uuden vyön, josta löytyisi edes vähän blingblingiä. Menimme käväisemään sulhasen kanssa Morsiusgalleriassa ja sieltä se vyö sitten löytyikin. Pukuni ei edes ollut mukana minulla, eikä tuotteilla ole palautusoikeutta, joten oli vyön ostaminen pieni riski. Se riski tosin kannatti ottaa, sillä vyö on täydellinen ja saa pukuni näyttämään viisi kertaa enemmän hääpuvulta!

The vyö todellakin tekee puvusta The puvun. Oli oikeasti itku lähellä kun sovitin vyötä pukuun, niin täydellisesti se siihen sopi. Nuo nauhat vyössä ovat ihan älyttömän pitkät, mutta täytyy nyt miettiä, että lyhennänkö niitä vai teenkö jonkin sortin tupla/triplarusetin. Riippuu paljon siitä, haluanko säilyttää vyön vai myydä sen. Puvun aion toki säilyttää, sitä voi käyttää myöhemminkin ja vyötä vaihtamalla siihen saa ihan uuden ilmeen.

Sulhanen kauhisteli sitä, että miten vyö voi maksaa yhtä paljon kuin puku (puku oli 100 € ja vyö 95 €) ja hän alkuun jopa vastusteli vyön ostoa. Huoh, tietäisipä vain... Harvan morsiamen hääpuku (vöineen, jotka yleensä kyllä tulevat puvun mukana) maksaa VAIN 195 euroa. Toki pukeutuminen on meillä sitä pihistä osastoa. Pakko jopa myöntää, että melkein järkytyin siellä Morsiusgalleriassa. Siellä oli meinaan mekko, joka muistutti hyvin pitkälti omaani. Se oli myös valkoinen, pitsinen ja melko lyhyt, selkeästi helma päättyi polven yläpuolelle. Materiaali oli paksumpaa eli laadukkaampaa tietysti, mutta minun mielestäni aivan liian "raskasta" lyhyelle hääpuvulle (ja oma pukuni on kyllä erittäin laadukkaan tuntuinen ja materiaali näyttää todella hyvältä, vaikka pitsi on "irtonaisena" satiinin päällä). Hintaa tuolla mekolla oli 680 euroa, eli lähes seitsemänkertaisesti sen mitä omalla puvullani! Unelmieni hääpuku, joka oli siis pitkä ja Lillian Westin mallistosta, olisi maksanut 1100 euroa ja mikäli häämme olisivat olleet isommat ja muutaman vuoden päässä, olisin mielihyvin maksanut sen hinnan. Mutta en ikipäivänä maksaisi lyhyestä hääpuvusta vajaata seitsemääsataa euroa! Tämä on siis minun henk.koht. ajatukseni, koska aivan yhtä hienoja pukuja saa kyllä edullisemminkin (ehkä etsiminen on vähän isomman työn takana, oma pukunikin löytyi kun olimme kierrelleet ties kuinka monta vaate-/juhlavaatekauppaa Rodoksella läpi).

Sitten vähän kengistä ja laukusta. Tarkoitus olisi, että ne sopivat yhteen toistensa kanssa. Tällä hetkellä minua miellyttää valkoiset kengät ja laukut, joissa on vähän blingiä (näin ne sopisivat vyöhönkin). Olen myös harkinnut kultaisen värisiä kenkiä ja laukkua, mutta todennköisesti päädyn kuitenkin valkoisiin. Kengät ovat kuitenkin se osuus, joka määrittää laukkuakin. Ja pakko sanoa, että kenkien suhteen valinta tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Pitkän hääpuvun kanssa olisin todennäköisesti valinnut balleriinat kahdesta syystä: a) jos minulla on pienetkin korot, jää sulhanen minua lyhyemmäksi ja b) ovathan ne paljon mukavammat. Kun kysyn sulholta, että häiritseekö häntä jos olen häntä pidempi, saan vastaukseksi "en tiedä, ei kai", josta vedän sitten omat johtopäätökseni. En myöskään ole tottunut korkokenkiin, sillä korkeiden korkojen käyttö on lähes kokonaan jäänyt sen jälkeen, kun aloin sulhon kanssa seurustelemaan. Yhdet mustat avokkaat 9 sentin koroilla omistan, mutta käytän niitä lähinnä juhlissa. Kuitenkin koska hääpukuni on lyhyt, nousevat kengät huomattavasti merkittävämpään rooliin kuin missä ne pitkän hääpuvun kanssa olisivat olleet. Kengät ovat näkyvillä koko ajan. Korkokengät ovat kauniita, ja tuovathan ne kantajalleen tietynlaista ryhdikkyyttä. Mikäli (ja kun hyvin todennäköisesti) päädyn korkokenkiin, täytyy minun vain nyt kesän ja alkusyksyn aikana ahkerasti harjoitella niillä kävelemistä (kyllä minä pystyssä pysyn, mutta en halua näyttää epävarmalta ja huojuvalta hääpäivänäni :D)

kengät ja laukku niinatar.fi

Oman haasteensa kenkien löytämiseen tuo se, että olen budjetoinut niihin vain 40 euroa. Onneksi nyt on alennusmyynnit alkaneet, menenkin tänään kenkiä etsimään. Mutta jos ei löydy hyviä kenkiä noin edullisesti tai jos täydelliset kengät löytyvät hieman kalliimmalla, niin olen valmis hieman tässä asiassa joustamaan (se täytyy ehkä tehdä sulhaselta salassa :D). Nuo Niinattaren kengät ovat valitettavasti liian tyyriitä, mutta nuo vasemmanpuoleiset kengät ovat aivan upeat! Oikeanpuoliset ovat saman korkuiset kuin aiemmin mainitsemani mustat avokkaani, mutta kyllä nuo vasemmanpuoleiset ovaty hienommat. Kunnolla korkoa sitten, vaikka noilla olisin lähes 10 senttiä sulhasta pidempi.

Onko teillä hääpukuun sopieven kenkien ja asusteiden löytäminen tuottanut ongelmia, vai ovat ne löytyneet helpostikin?

Hääpuku + siihen liittyvä pieni ongelma

Kun vielä ajattelimme menevämme naimisiin vuosien kuluttua ja juhlapaikkavihkimisellä, halusin ehdottomasti pitkän, valkoisen (tai ivoryn värisen), pitsisen ja olkaimettoman hääpuvun. Täydellisen Lillian Westin puvun löysinkin Niinataren nettisivuilta (kuva sieltä).

Vietimme viikon Rodoksella, jossa päätimme aikaistaa häitämme. Oli siitä toki aiemminkin ollut puhetta. Kiertelin Rodoksen vaateliikkeitä sillä silmällä, että josko sieltä löytyisi hääpuku minulle. Olin jo hylännyt haaveet pitkästä hääpuvusta, koska itse kokisin sellaisen turhan juhlavaksi maistraattiin. Edelleenkin halusin puvun olevan valkoinen tai hyvin vaalea, pitsinen ja olkaimeton. Ja sellainen puku löytyikin :)

(Pahoittelut kuvien huonosta laadusta)

Juuri täydellinen mekko, ja maksoi vaan 100 euroa (108 oli ovh, mutta myyjällä ei ollut vaihtorahaa joten saimme alennusta :D). Mekko on merkiltään Rinascimento, ilmeisesti se on joku italialainen merkki. Tuo vyö on ihan irtonainen, ja sen kyllä meinaan vaihtaakin. Jotenkin tuo rusetti vaan on liian tyttömäinen, mielummin joku omannäköisempi vyö tilalle.

Sitten se ongelma... Noh, ostin mekon loppulomasta, olimme syöneet paremmin kuin hyvin koko loman ja taisin olla vähän turvoksissa kuumuudesta mekkoa ostaessani. Sen lisäksi minulla oli vielä päällä sellaiset super push up -rintaliivit. Niinpä päädyin ottamaan koon M, se tuntui siellä kaupassa sopivalta enkä edes kokeillut pienempää. No nyt on jotain nesteitä lähes pari kiloa lähtenyt ja kun kokeilin mekkoa silikonikuppien kanssa, on mekko LIIAN ISO. Kuvastakin sen näkee, että minun rintavarustus ei ihan riitä... Muuten mekko on hyvä tuon vyökohdan alapuolelta. Voi itku ja harmi, olisi vaan pitänyt ottaa se S koko. Jotenkin sitä ajattelee, että italialaisten S on niin pieni, ettei mene minun päälle. Ja nyt minulla siis on liian iso hääpuku! Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, sillä voihan mekon aina viedä ompelijalle. Meidän tapauksessa vielä tuleva anoppi on ompelija ja hän varmasti auttaa mekon kanssa. Tuntuu vaan typerältä vaivata tällaisella asialla, koska itsehän olen liian ison mekon ostanut...

Mutta mekko on siis täydellinen, juuri sopiva meidän maistraattivihkimiseen. Joitain asusteita siihen pitää myös hankkia, kirjoittelen niistä sitten myöhemmin. Ja informoin jos kavennusasia edistyy.

Mitäs te muut morsiamet mekosta pidätte? :)

Hups! Suunnitelmien muutos vol 2.

Kun kihlauduimme, aluksi meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vuonna 2016. Sitten muutimme suunnitelmia ja sovimme menevämme naimisiin vuonna 2018. Nyt tuli uusi muutos suunnitelmiin. Tämä onkin vähän radikaalimpi muutos... Ja lopullinen!

Kirjoitin viime viikolla jossittelupostauksen. Jos menisimmekin naimisiin tänä vuonna. Jos menisimmekin naimisiin vähän pienemmin. Jos menisimmekin naimisiin maistraatissa. Olen viime aikoina miettinyt häitämme aika paljon. Haluaisin todella ne unelmien unelmahäät, mutta kuitenkin - miksi odottaa neljää vuotta. Kuten aiemmin olen sanonut, sulholle maistraattivihkimen kävisi hyvin. Minä itse olen ollut se, joka sitä ei ole halunnut. Jossittelupostauksen tehdessäni tajusin, että ei se ole yhtään huonompi tapa mennä naimsiin. Jokainen pari menee sillä tavalla, mikä itselle sopii parhaiten.

Niinpä niin, me mennäänkin maistraatissa naimisiin. Maistraattiaika on jo varattu perjantaille 10.10.2014 (En olisi ikinä kuvitellut haluavani syyshäitä, mutta päivämäärä kuulostaa kivalta ja häät varmasti tuovat iloa ja valoa synkkään syksyyn :)). Vihkimistä todistamaan tulee vain meille kaikkein tärkeimmät ihmiset. Hääjuhliin kutsumme ne tärkeät ihmiset, jotka eivät maistraattiin mahdu. Sen verran tiedämme, että juhliin kutsutaan noin 30 henkilöä. Siinä on kaikki tärkeimmät ihmiset, ja joitain tärkeitä siitä on jopa karsittu pois. Emme vielä tiedä, missä juhlat järjestetään. Kuitenkin haluan järjestää juhlat alkuperäisellä väriteemalla: valkoinen, kultainen ja punainen.

Tuntuu hieman haikealta luopua niistä unelmahäähaaveista, mutta samalla tiedän, että tämä vaihtoehto on meille juuri se oikea :) Taloudellinen tilanteemme parani yllättäen hieman, ja nämä häät pystymme kyllä kustantamaan nyt. Hääblogi tulee varmasti nyt kovaan käyttöön, sillä nyt on melkoisen paljon järjesteltävää lyhyessä ajassa. (Ymmärrän sen jos joku lukija ei halua enää seurata blogia, maistraattivihkiminen kun ei vaan ole niin kiinnostava kaikkien mielestä). Mutta tästä se häiden suunnittelu nyt toden teolla lähtee. On niin paljon päätettävää ja mietittävää ja järjestettävää. Olen todella innoissani, tästä tulee kivaa :)

Sneak peak- Siinäpä minun hääpukuni, se tuli löydettyä Rodoksen matkalta!

Esittelen puvun teille vähän myöhemmin :)

Jossittelua vol 1: Maistraattihäät

Välillä tekisi vaan mieli heittää kaikki tämänhetkiset häähaaveet ja suunnitelmat romukoppaan. Ei suinkaan niin, että emme menisi naimisiin ollenkaan, ollaanhan me annettu lupaus avioliitosta. Olemme sopineet häät neljän vuoden päähän. Neljä vuotta on kuitenkin aika pitkä aika odottaa. Joskus käy mielessä sellainen, että valitsisimme vaan jonkun perjantai-iltapäivän tältä kesältä ja hoitaisimme asian maistraatissa äkkiä alta pois. Sulhaselle tämä järjestely sopisi hyvin, ja olen minäkin sen verran impulsiivinen, etten yhtään ihmettelisi jos sittenkin päätyisimme tähän ratkaisuun.

Tässä postauksessa kerron, millaiset maistraattihäät tällä hetkellä järjestäisin. Kuten aiemmin mainitsin, perjantai olisi ehdottomasti paras päivä. Ensin olisi vihkiminen maistraatissa jonka jälkeen tarjoaisimme ruokaa vieraille jossain kivassa ravintolassa. Vieraaksi kutsuisimme vain perheet, isovanhemmat ja kummit sekä kaikkein läheisimmät ystävät. Vihkimistä todistamaan pääsisivät ainoastaan vanhemmat puolisoineen (minun kohdalta myös kummitäti, koska hän on tärkeä minulle ja koska äidillä ei puolisoa ole).

kuva

Sisarukset perheineen, isovanhemmat ja ystävät pääsisivät kuitenkin juhlimaan avioliittoamme ravintolaan kanssamme. Ravintola voisi olla esimerkiksi Speakeasy (niin hyvää ruokaa!). Heppakärryhaaveen joutuisin varmaankin hylkäämään. Ehkäpä sopiva hääauto voisi olla anopin miehen Jeeppi tai vaikka polkupyörä (ilman salliessa).

Häiden teemaväreinä voisi edelleen olla ne jo sovitut teemavärit, eli valkoinen, kultainen ja punainen.

Sitten siihen morsiuslookkiin. Valitsisin päälle lyhyen valkoisen pitsimekon, korkeat korot (jääkööt sulho lyhyeksi), punaisia ruusuja, hiukset ja meikki Marilyn tyyliin (hiukseni ovat sen verran lyhyet, että se tyyli on paras mitä niistä saa, punahuulimeikkiä suosin muutenkin). Mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Tämä Special Dayn mekko Morsiusgalleriasta olisi aivan täydellinen lyhyeksi häämekoksi, mutta valitettavasti liian tyyris. Maistraattihäihin haluaisin löytää mekon mahdollisimman edullisesti, ehdoton yläraja mekolle olisi 200 euroa. En löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta ainuttakaan sellaista mekkoa, jollaisen oikeasti voisin pukea päälleni. Todennäköisesti tätä lyhyempi mekko kuitenkin olisi, mielellään olkaimeton ja kokonaan pitsinen. Mutta kuka tietää millaiseen mekkoon sitä päätyisi, jos kaupassa joku ihana mekko tulisi vastaan.

pinterest

Kimppu punaisista ruusuista on ehdoton! Omasta mielestäni punaiset ruusut sopii kaikkiin muihin vuodenaikoihin paitsi kevääseen, jonka vuoksi en haluaisi mennä keväällä naimisiin. Loppukesän häät ovat ne ykkösvaihtoehto, mutta ei syksy ja talvi ollenkaan ole täysin poissuljettuja vaihtoehtoja :)

kuva

Meikki ja hiukset Marilyn tyyliin (ilman tuota kauneuspilkkua kuitenkin). Omasta mielestäni Marilyn ei kasvoiltaan ollut mitenkään tyrmäävään kaunis (okei, saatan suututtaa jonkun tällä, mutta ihan perus nätti tyttö minun mielestäni). Se, miksi naista niin kovasti ihailenkin onkin se, että miten hän omalla rohkealla tyylillään teki itsestään tyrmäävän. Kaikki kunnioitus hänelle, ihana nainen <3

Sulhanen pukeutuisikin sitten ihan tummaan pukuun, kravatti voisi olla punainen sointuen minun kimppuun ja huulipunaan. :)

Tämä suunnitelma alkaa oikeasti kuulostamaan hyvältä. Eivät ehkä ne unelmien prinsessahäät, mutta meidän näköiset kuitenkin. Ja se avioliitto on kuitenkin pääasia. Kuitenkin mietin, että mahtaisikohan sitä sitten jälkeenpäin katua, että ei järjestettykään niitä unelmahäitä juhlapaikkavihkimisellä vaan mentiinkin maitraatissa naimisiin. En siltikään sano, että tämä vaihtoehto olisi poissuljettu (säästäisimme oikeasti aika paljon rahaa) :)