Suruaikaa ja mielenmuutoksia

Meille sattui eilen lähipiirissä ikävä tapaus näin häiden alla. Niinkin ikävä ja surullinen, että sulhasen veli teki itsemurhan. En halua sen enempää asiaa avata blogissa, mutta se laittoi miettimään asioita. Mietimme taas häiden siirtämistä, tällä kertaa eteenpäin. Ajattelin, että onko meillä oikeutta juhlia rakkauttamme, kun toinen on juuri ottanut hengen itseltään ja kaikki ovat surun murtamia. Ja että kutsut häihimme saapuisivat samaan aikaan, kun odotellaan hautajaisia... Kysyimme mielipidettä sulhon äidiltä, ja hän sanoi ettei missään nimessä pidä siirtää häitä. Myös sulho sanoi, että hän ei halua siirtää häitä, koska hääme ovat niin tärkeä asia hänelle ja hän haluaa mennä naimisiin nyt. Niin haluan minäkin, koska rakastan sulhasta niin kovasti. Ja tuovathan ne häät iloa ja valoa lähipiiriin. Ettei tapahdu pelkästään surullisia asioita. Ei ole meinaan vuottakaan siitä, kun eräs toinen sulhasen melko läheinen sukulainen riisi myös hengen itseltään... Mutta häät siis pidetään sovitussa aikataulusa.

Ja niistä mielenmuutoksista... Mikäs voisikaan olla suurin mielenmuutos morsiamelle? Kyllä, haluan uuden hääpuvun. Vaikka nykyinen pukuni onkin ihana, on mieltäni kaivertanut sen pituus. Nyt on oikeasti ainoa mahdollisuus pukeutua pitkään hääpukuun, ja pitkän hääpuvun minä haluaisin. Pelkään, että pitkän hääpuvun käyttämättä jättäminen kaivertaisi mieltäni ties kuinka pitkään. Sulhanenkin myöntyi asiaan, koska se on minulle tärkeää. Niinpä varasin sovitusajan Morsiusgalleriaan huomiselle (!). Pyysin kaasoani mukaan, ja sulho tulee todennäköisesti myös. Minulle ei meinaan ole mitään väliä, että näkeekö hän pukuni vai ei. En välttämättä toivo sitä kaikkein kalleinta ja laadukkainta pukua. Ehdoton yläraja puvulle on tonni (mieluiten vielä alushameen sisältäen). Toisaalta ajattelen, etten haluaisi mitään prinsessaunelmaa, koska en tiedä sellaisen sopivuudesta maistraattiin. Katsotaan, että millainen puku kolahtaa. Allaolevat kuvat Morsiusgallerian sivuilta, nämä puvut ovat juuri sellaisia, jotka voisin itselleni kuvitella, sekä hintansa että ulkonäkönsä puolesta. En sitten tiedä, että mitä pukuja siellä on heti ostettavissa, sen näkee huomenna.

kuvat Morsiusgalleria

Mikäli pukuun käy vyö tai sen mukana jopa tulee oma vyö, haluan silti laittaa aiemmin ostamani vyön. Aion myös laittaa aiemmin ostamani kengät ja laukun, sekä neulostakin, mikäli sellaista enää pitkän puvun kanssa tarvitsee. Lyhyttä pukuani en aio silti hävittää mihinkään. Lähdemme mahdollisesti jatkoille vielä hääjuhlan jälkeen Tampereen yöelämään, ja arvatkaa vaan, että menenkö pitkässä morsiuspuvussa... No en tosiaan, ja siinä tulee lyhyt puku käyttöön. Minulla on myös sille puvulle suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Haluaisin mahdollisesti pitää sitä ylioppilasjuhlissani (opiskelen tutkintoa, johon kuuluu ammatti ja lukio) ja ehdottomasti myös mahdollisten tulevien lasteni nimiäisjuhlissa (varsinkin kun siinä puvussa on lihoamisvaraa ainakin viisi kiloa, ellei enemmän).

Ja yksi toinen muutos... Kerroin aiemmin meikkaavani itse hääpäivänä, mutta suunnitelman muutos tuli siihenkin. Rakas kaasoni meinaan haluaa ostaa minulle lahjaksi juhlameikin <3

Elämä siis jatkuu, vaikka joudummekin nyt kohtaamaan suuren surun. Uskon tämän vaikean ajan vain lähentävän minua ja sulhasta. Toivottavasti päätöksemme pysyä aikataulussa häiden suhteen on oikea... Eipä olisi nyt oikein fiilistä hääjärjestelyjen suhteen, mutta ei auta, häät ovat tulossa ja järjestelyt hoidettava. Onneksi viikonpäästä palataan kouluun, niin saa arkirutiineista kiinni... Hyvää viikonloppua muille morsiamille, pitäkää läheisistänne kiinni <3