Kävimme ostamassa sormukset jo kesäkuun lopussa, mutta kultaseppä lähti juuri silloin kesälomalle. Sen vuoksi sormusten noutaminen venyi tälle viikolle, mutta nyt on sormukset kotona! Haaveilin toden teolla Andreasenin tulppaanisormuksesta, mutta haaveeksi se jäi tällä kertaa. Aluksi jopa harmittelin sitä, mutta en enää. Oma vihkisormukseni on meinaan aivan täydellinen kihlani kanssa! Ja täydellinen minulle. Sulhaselle ostettiin suoraan vihkisormus, kihlaa hänellä ei ollut ollenkaan. Pidemmittä puheitta, tässä sormuksemme:
Kun menimme kihloihin, sanoi sulho haluavansa kultaisen sormuksen. Sitä
ennen olin aina ajatellut haluavani valkokultaa. Ajatus erivärisistä sormuksista ei kuitenkaan houkutellut, joten päädyin keltakultaiseen kihlasormukseen. Aluksi kultainen sormus tuntui
vähän oudolta, mutta nyt olen jo siihen tottunut. (Samalla vaihdoin muutkin korut kultaisen värisiin).
Sulholle olimme miettineet aluksi oikein leveää puolipyöreää kultasormusta, mutta sellainen olikin liian leveä. 4,5 mm näytti täydelliseltä sulhon sormessa. Minulle valikoitui samainen sormus mitä olin netistä katsellut, eli Princessin kapea rivitimanttisormus. Rakastan sormusta, se sopii kihlaani täydellisesti ja näyttää niin minulta!
En malta odottaa, että saan tämän lokakuussa sormeeni. Kokeilin myös hieman paksumpia sormuksia, joissa kiviä oli vähemmän, mutta ne olivat reilusti isompia. Ne eivät sopineet minulle ollenkaan, sormessa oli lähinnä sellainen raskas olo. Opiskelujeni ja tulevan ammattini vuoksi en voi pitää rakennekynsiä enkä kovin pitkiä kynsiä muutenkaan. Se on yksi syy, miksi kovinkaan isot kivet eivät oikein minulle sopisi. Montako kertaa olen jo hokenut, että tämä on minulle niin täydellinen? Ja maksoi muuten reilusti alle budjetin, sillä kävimme ostamassa sormukset sopivasti alennusmyyntien aikaan! Sormuksiin oli budjetoitu 600 € per sormus, eli yhteensä 1 200 €. Sormukset maksoivat kaiverruksineen ja minun sormuksen suurennuksen mukaan lukien 772,55 €. Samalla nyt ratkesi vielä se, että sormustyynyä ei tule. Tuo sormusten rasia on niin kaunis ja elegantti, että sormukset tulevat vihkimiseen rasiassa.
Kirjoitan nyt samalla muista koruista, joita hääpäivänä aion käyttää. Haluan käyttää kauniita koruja ja näyttää sädehtivältä, mutta en joulukuuselta. Vyö hääpuvussani on jo tavallaan yksi koru. Sen vuoksi en halua käyttää kaulakorua, enkä muutenkaan tiedä sellaisen sopivuudesta olkaimettoman puvun kanssa. Mitään hiuskorua en myöskään halua, hiukset tulevat vain kauniisti kiharalle. Lisäksi aion laittaa kauniit korvakorut, ja mielestäni yksi koriste per pää riittää.
Siitä en ole vielä varma, että kummat näistä korvakoruista laitan. Riippuvat korvakorut ovat Accessorize-myymälästä ostettu viime talvena. Olen käyttänyt näitä yhden kerran, ja nämä minun oli tarkoitus laittaa hääpäivänä. Kuitenkaan en ollut ollenkaan varma siitä, että miten tällaiset riippuvat korvakorut käyvät lyhyehkön tukkani kanssa, joten halusin hankkia varalle korvakorut, jotka eivät roiku. Toiset korvakorut ostin Bijou Birgiette -liikkeestä. Nämä sopivat ihanasti vyön kanssa, mutta kyllä nuo roikkuvat ovat todella kauniit. Päätän varmaankin vasta hääpäivänä, että kummat korviini laitan.
Rannekorun haluan laittaa vasempaan ranteeseen, ikään kuin sormuksia korostamaan. Tämän rannekorun olen ostanut varmaankin joskus viime vuonna Bijou Birgiettestä, mutta hyvin vähälle käytölle se on jäänyt. Tiesin heti haluavani tämän laittaa hääpäivänä., mutta jos vielä täydellisempi rannekoru tulee vastaan, niin laitan sitten sellaisen. En kuitenkaan varsinaisesti etsi uutta rannekorua. Varsinkin noiden riippuvien korvisten kanssa tämä sopii täydellisesti.
Korujen suhten pääsin siis edullisesti, kun ei muita varsianisia koruja tarvinnut noiden varakorvisten lisäksi ostaa. Nekin maksoivat alle kympin, 8,90 jos oikein muistan. Ja sormukset olivat kyllä yksi harvoista kohdista, jossa budjetti alittui selvästikin :)
Vaikka vihkimisemme tapahtuu maistraatissa muutaman todistajan läsnäollessa, haluan siihen silti jotain pientä ekstraa. Voisihan sen hoitaa nopeasti vaan alta pois ja järjestää juhlapaikalle hienon sisääntulon. Haluan kuitenkin maistraattivihkimisestämme kauniin ja tunnelmallisen tapahtuman, vaikka se nopeasti meneekin. Homma menee seuraavanlaisesti, mikäli ei haluta mitään ylimääräistä: Ollaan ajoissa paikalla, allekirjoitetaan papereita, vihkijä kysyy sormuksista ja odotetaan vihkimistä. Vihkijä kutsuu sisään vihkihuoneeseen, lukee vihkikaavan, esittää kysymykset ja sitten vaihdetaan sormukset (mikäli sellaiset on ja halutaan ne vaihtaa). Sitten vihkijä onnittelee ja antaa vihkitodistuksen ja ollaan valmiita lähtemään.
Meille tulee maistraattiin seitsemän vierasta. Kaasot (2 kpl), bestman, sulhon äiti puolisonsa kanssa, minun äiti ja minun kummitäti. Näiden lisäksi vielä valokuvaaja. Kaasoilla ja bestmanilla on kyllä kädet täynnä hommia vihkimisen ajan, muut vieraat puolestaan saavat katsella vaan. Bestmanilla on onneksi videokamera, ja hän onkin lupautunut kuvaamaan vihkimisen. Näytämme sitten juhlapaikalla vihkimisen vieraille varmaankin tietokoneelta (vähän pieni näyttö, mutta huomattavasti helpoin vaihtoehto). Toinen kaasoista saa pidellä sekä laukkuani, että kimppuani, kun toinen taas saa hoitaa mahdollisen musiikin, sormukset, sekä lukea meille runon.
Emme ole vielä varmoja siitä, että miten vieraiden vastaanottaminen hoidetaan. Vieraat on kutsuttu paikalle klo. 15.30 ja meidän pitää olla vähän aikasemmin paikalla. Järkevä vaihtoehto olisi siis sellainen, että jompikumpi kaasoista jää ottamaan vieraat vastaan, samalla kuin me allokirjoittelemme niitä papereita. Näin vieraat näkisivät meidät vasta vihkimistilanteessa. Toisaalta, jos vieraat ovat kovin aikaisin paikalla, voivat he minun puolestani tulla kanssamme odotushuoneeseen. Tätä täytyy vielä miettiä. Ei minulle kuitenkaan ole mikään ehdottomuus, että vieraat näkevät meidät vasta vihkimisessä.
Todennäköisesti meille tulee musiikit maistraattiin. Siinä on vaan vähän sähellystä, sillä laite täytyy viedä maistraattiin itse. Kannettava mankka olisi varmasti parempi vaihtoehto äänentoiston kannalta kuin tietokone, ja muutenkin helpompi. Kävelisimme sisään vihkihuoneeseen vasta, kun kaikki muut ovat jo siellä. Toisaalta haluaisin kovasti ne musiikit, sillä minulla on täydelliset kappaleet valittuna. Me pidämme todella paljon elokuvista. Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ovat aivan suosikkejamme, ja olen jopa aloittanut lukemaan kyseistä kirjaa, vaikka en lukemisesta niinkään välitä. Hobitin olenkin lukenut, mutta se olikin melko lyhyt! Joka tapauksessa, jos meille musiikit tulevat, niin ne ovat nämä lyhkäset pätkät:
Sisääntuloon:
Poistumiseen:
Kappaleet sopisivat muutenkin loistavasti, sillä kutsukortteihimme tuli lainattu pätkä Sormuksen ritarit -elokuvasta (esittelen ne kutsut sitten, kun ne ovat lähetysvalmiit). Olisi kutsussa ja vihkimisessä sitten selkeästi jotain yhteistä. Joitain kappaleita näiden mahtavien elokuvien soundtrackeilta tullaan varmasti kuulemaan juhlassa taustamusiikkina.
Sisääntulomusiikin jälkeen sitten olisi vihkimisen vuoro. Vihkikaava on lyhykäisyydessään tämä (kopsasin tämän suoraan maistraatin sivuilta):
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien
yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on
tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda
onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset: "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi):
tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne
häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien
läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen
Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn
kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Jos sormuksia vaihdetaan (ei pakollista), lausutaan seuraavasti: "Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa
(Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne". Lopuksi vuorossa
on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette
keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne
rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen
hyväksi.
Harkitsimme sitä, että sormukset olisi vaihdettu vasta hääjuhlassa, mutta onhan se paljon virallisemman tuntuista tehdä maistraatissa. Varsinkin nyt, kun vihkiminen videokuvataan. Tästä päästiinkiin hyvin minua askarruttaneeseen pieneen yksityskohtaan, meinaan sormustyynyyn. Toisaalta haaveilisin jostain nätistä sormustyynystä, mutta toisaalta mietin, että onkohan se vähän epäkäytännöllinen ja noh - turha. Emme ole budjetoineet sormustyynyyn mitään, mutta eipä se isoa lovea budjettiin tekisi. Katsotaan nyt, että millaisissa rasioissa sormukset saadaan, kun ne tulevat Kultajousen sepältä. Jos ne ovat nätit, niin varmaan pysytään niissä. Jos ne taas ovat jotkut ihan rumat tai hankalat, niin voisi sen sormustyynyn hankkia. Alla oleva tyyny Juhla Centeriltä olisi maailman ihanin, mutta en oikeasti edes tiedä, että miten ne sormukset tuohon laitetaan. Onkohan tuossa piilossa jotkut narut vai miten ne siihen tulee? :D
Sitten sormustenvaihdon ja tuon avioliittoilmoituksen jälkeen kaaso lukee vielä runon. Siitä hetkestä lähtien, kun näin apassi-intiaanien avioliittoruokouksen, tiesin sen tulevan meidän häihin. Runo sopii mielestäni täydellisesti nimenomaan siviilivihkimiseen, koska se on niin maanläheinen. Miksei se tosin menisi kirkollisessakin vihkimisessä. Siellä tosin luetaan kauniita raamatunpätkiä muutenkin.
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
-apassi-intiaanien avioliittorukous-
Runon jälkeen sitten vihkijän kättely ja poistumismusiikki soimaan. Kaasot ja bestman ohjaavat vieraita sitten eteenpäin. Laitamme hääinfoonkin maistraattivieraille tiedon siitä, että vihkimisen ja juhlan väliin jää pari tuntia aikaa, kun hääpari on valokuvattavana. Vieraat voivat jo halutessaan mennä juhlapaikalle odottelemaan. Tässä on muuten myös yksi syy, miksi emme haluneet kaikkia vieraita maistraattiin. Nämä vieraat ovat niin läheisiä ja tärkeitä meille, että he tuskinpa odottelusta pahastuvat. He tietävät olevansa etuoikeutettuja siinä, että heidät kutsuttiin myös maistraattiin.
Tulipas hyvä fiilis tämän postauksen kirjoittamisesta. Jotenkin ajatus maistraattivihkimisestä on yleensä sellainen karu tilaisuus, jossa hoidetaan asia nopeasti alta pois. Nopea tilaisuus tämäkin on, mutta näillä pienillä asioilla saamme vihkimisestä juuri meidän näköisen ja juuri täydellisen meille :)
Edit. 25.8. Olemme päättäneet kirjoittaa vielä omat valat, jotka lausumme sormusten vaihdon jälkeen. Vähän jännittää tämä osio, sillä valat ovat mielestäni erittäin henkilökohtainen asia. Eiköhän kuitenkin uskalleta lukea ne ääneen, kun maistraatissa on niin vähän ihmisi katselemassa.
Sain vihdoin ja viimein maanantaina kihlasormuksen sormeen. Olisin jo aikaisemmin hehkuttanut asiasta blogin puolella, mutta meillä oli pari päivää netti katkolla operaattorivaihdon vuoksi.
Eli mulle tuli ihan perus kihlasormus - sileä keltakultainen 3 mm sormus. Kirjoitin aikaisemmin ajatuksia kihlasormuksesta. En ole tottunut keltakultaan värinä, joten hetken saa totutella vielä. Halusin yksinkertaisen sormuksen, johon sopii sitten näyttävä ja mieluinen vihkisormus. Vihkisormuksesta haluan keltakultaisen timanttisormuksen, mutta sen mallista en ole vielä ollenkaan varma.
Pakko sanoa, että kyllähän tuo päivämäärä kaiverrettuna sormukseen näyttää todella kivalta. Numerot sointuu yhteen niin hyvin. Itse hääpäivän kohdalla päivämäärä tuskin tulee ihan yhtä hyvältä näyttämään. Mutta pääasia onkin, että saadaan toisemme loppuelämän ajaksi. Tuntuu ihan älyttömän turhamaiselta tuo päivämäärien tuijottelu, mutta ei voi mitään :D
Emme ole hankkineet kihlasormuksia vielä. Kerroin miehelle jo ennen kihlaantumista, että sormuksen haluan valita itse. Nyt onkin ajankohtaista kihlasormuksen hankinta. Tässä postauksessa vähän pohdintaa aiheesta.
Vielä viime kesänä olisin ollut aivan varma siitä, että sormukseni tulevat olemaan valkokultaisia. Jollain tavalla keltakulta on tuntunut liian hienolta ja aikuiselta valinnalta itselleni. Kuitenkin mielestäni sileä valkokultainen sormus on melko tylsä, joten olisin halunnut timanttileikatun valkokultaisen kihlasormuksen. Sen seuraksi olisi sitten tullut joku valkokultainen timanttisormus vihkiksi.
Kesällä meillä tuli puheeksi kihlautuminen ja naimisiinmeno, mutta emme vielä sitten kihlautuneetkaan. Mies kuitenkin kertoi haluavansa keltakultaisen sormuksen. Olin todella yllättynyt ja aloin miettiä, haluanko itse samanvärisen sormuksen kuin mies. Aloin itsekkin lämmetä keltakullalle. Lisäksi minun silmään timantit näyttävät jollain tapaa paremmilta keltakultaa kuin valkokultaa vasten. Aluksi halusin keltakultaisen kihlasormuksen, jossa on keskellä valkokultainen timanttileikkaus.
Kuitenkin olen päätynyt siihen, että ihan tavallinen sileä keltakultainen sormus minulle tulee kihlaksi. Se vaihtoehto, joka ennen oli minusta niin tylsä ja tätimäinen! Minusta kultainen sileä sormus on juuri täydellinen kihla ja sen kanssa sopii melkein millainen vain keltakultainen vihki. Ja kuitenkin haluan, että vihkisormus on huomattavasti kihlaa näyttävämpi.
Tällä hetkellä ajattelen vihkisormukseksi tämän tyyppistä. Ylhäällä oleva sormus ei ole se The sormus, mutta sinne päin. Mieli saattaa toki muuttua vielä, mutta timantteja haluan ehdottomasti!
Miehelle me hankimme sormuksen myöhemmin, todennäköisesti vasta sitten kun minulle hankitaan vihkisormus. Mies haluaa paksun puolipyöreän kultasormuksen. Koska olemme opiskelijoita, meillä ei ihan samalla sekunnilla ole tällaiseen sormukseen varaa. Minä kuitenkin haluan kihlasormuksen nopeasti ja tämä ratkaisu sopii kummallekkin.
